Niinpä kuoriutui Peräkammarin Pojasta varsinainen Lapin seksituristi. Viikon aikana ehdin lukea kaikki mahdolliset palstat ja muut läpi etsien vastausta Peikon "astumishaluttomuuteen". Minnan U:n vakuuttelut siitä, että parhaat päivät olisi vielä edessä, kuuluivat kuuroille korville. Minna T. puolestaan vakuutti urokset tietävän kun oikea päivä on käsillä. Monta kertaa Minna T. tavasi ihan aakkosina "minä kyllä luotan urokseen, se kyllä tietää". No huh! Täytyy kyllä sanoa, että Minnoilla oli tässä kylmempi hermo, kuin itselläni.

Kyllä nyt jälkeenpäin on helppo todeta merkkien viittaavan siihen suuntaan, että päivät eivät vaan olleet kohdillaan. Peikkohan tarkasteli narttua koko ajan, mutta se lopullinen vimma touhusta puuttui. Aika poikkeuksellista kai on, että briardiuros jättäisi nartun astumatta. Itseäni hämäsi se, että Peikko oli ensitreffeillä "kiihkeämpi" kuin sitä seuraavilla lukuisilla lämmittelytreffeillä. Jälkeen päin voi ymmärtää sen johtuneen ilmeisesti siitä, että Peikko ei ole aiemmin ole ollut "kosketuksissa" juoksuisen nartun kanssa. Kiihko ilmeisesti johtui tästä alkuhuumasta. Mutta kun narttu selkeästi osoitti, ettei ollut valmis, alkoi Peikkokin odotella sitä oikeaa hetkeä. Ja perusteellisesti odottelikin...

Lisäksi hämäsi se, että maanantain progearvo oli päälle 4 ja tämän tiimoilta olisi voinut odottaa, että narttu olisi astuttavissa jos ei tiistaina, niin viimeistään keskiviikkona. Näin ei siis käynyt, ei keskiviikkona, torstaina, eikä perjantaina. Ensimmäinen astuminen tapahtui tiistaina, 8 päivää tuosta ensimmäisestä progearvon noususta. Toki aina on kuulemma mahdollista, että progearvo pysähtyy tai jopa laskee, mutta tämä ei itseäni lohduttanut lainkaan.

Näin nyt ilmeisesti kuitenkin oli käynyt. Tämän viikon maanantaina laitoin MInna U:lle viestiä, josko Peikolta sittenkin olisi jäänyt "tärppipäivät huomaamatta". Minna vastasi, ettei usko tähän. Tiistaina tulikin jo viesti, että aamupainit olivat olleet jo sen verran kiihkeitä, että Minna oli ottanut Peikko-Houdinin mukaan töihin. Peikkohan oli jo maanantaina näyttänyt miten kätevästi morsian päästetään samaan tilaan suljettujen ovien takaa. Jäin siis odottamaan mitä ilta toisi tullessaan. Ja näin siis tapahtui; Peikko tosiaan astui Sennan tämän viikon tiistaina, keskiviikkona ja torstaiaamuna (eli tänään). Tänään iltapäivällä Peikko saikin jo kokea miten nopeasti naisen mieli voikin muuttua ... rakkaustarina on auttamattomasti ohi . Nyt jäädään odottamaan josko tästä episodista saataisiin kuitenkin pentuja aikaiseksi. Kaikki mahdollinen on asian eteen tehty, loppu jää niin sanotusti "korkeamman käteen". Itselläni olisi tuskin hermo riittänyt antaa asian kehittyä omalla painollaan. Vähintäänkin olisin juoksuttanut narttua progeissa. Minna päätti kylmähermoisesti katsoa niin kauan kun narttu antaa astua. Tikkasen Minnaa lienee kiittäminen siitä, ettei keinosiemennys päässyt edes harkintaan. Minna urosten asiamiehenä oli sitä mieltä, ettei ensimmäinen astuminen saisi olla "käteenveto" .

Omaa uskoani kaiversi tässä tarinassa myös se, että Senna selkeästi tarjosi jo täällä meillä viime viikon torstaina ja perjantaina. Varmaan olisi antanut astua jo viime keskiviikkona, jos Peikko olisi ollut asiasta innostunut. Jos Peikon tuntemukset pitävät paikkansa, olisi tuo viime viikko ollutkin aivan liian aikaisin. Niin tai näin, tähänkin vastausta saadaan myöhemmin. Nyt ei voi kuin huokaista, että olipahan episodi. Peikko sai itselleen lemmenloman Lapissa, ja Minna mahdollisuuden tehdä tuttavuutta urosvalintansa kanssa ihan olan takaa. Toistaiseksi hermo ei (kuulemma) ole raikulipojan kanssa palanut.

Alla muutama Tikkasen Minnan ottama kuva lemmenparista vielä täällä Vantaalla, kun lempi ei ihan vielä leiskunut täysillä

"annas ku mä tarkistan vielä..."

"Kyllä tää tällä lämpenee ... niskasta kii ja silleen..."

"jos mä ihan vähän vaan..."

"...et sit ala kiljuu"

"Välillä täytyy vähän syödä lunta, kun tulee niin kuuma ja jano"

"Ja mihis se nainen meni?"

"Blääh! Ei tästä nyt taida tulla mitään... ei oo päivät kohillaan"