Tänään Minna laittoi odotetun viestin; Senna on ultrattu ja ultrassa näkyi 6-7 alkoita. Vähempikin olisi tähän tarkoitukseen riittänyt. Nyt peukutetaan, ettei niitä nyt tämän enempää olisi. Käynnissä on kaikkien aikojen pentukevät. Pentuja on tulossa kertaheitolla enemmän kuin aikoihin, ja toki jokaisella on toiveena saada pennuilleen hyvä ja sopiva koti.

Peikko ei suinkaan ole ainoa Armin lapsosista, jolle on suunnitteilla jälkikasvua. Heti kun Peikon ja Sennan lemmenlomalle oli saatu positiivinen päätös, sain kuulla myös toisesta pentusuunnitelmasta. Sini soitti ja kertoi ryhtyneensä Susannan ja Jaanan kanssa toimeen Ellin (Jolibumerang Bodil) pennuttamiseksi.

Tarina juontaa juurensa viime kevääseen; yhdistyksen luonnetestiin. Olemme Intken Susannan kanssa näitä yhdistyksen testejä vetäneet nyt pari läpi niin, että Susanna toimii ratamestarina ja minä sihteerinä (mukana toki muitakin tärkeitä talkoolaisia). Olin tuon luonnetestin aikoihin tullut siihen päätökseen, etten lähiaikoina teetä pentuja. Halusin sijoituskoirani Ellin luonnetestiin, koska Eltsussa on eniten äitinsä piirteitä. Näin ollen luovutin Ellin Jennylle, jotta Eltsu saataisiin tuohon omaan testiimme (muuutoinhan testeihin on melkolailla vaikea päästä, varsinkin näille tuomareille). Omia koiriani en voi sihteerinä testiin ottaa (kasvatttejani kyllä). Elli tekikin huikean luonnetestin ja testin jälkeen Susanna kävi vielä suostuttelemassa, josko kuitenkin päättäisin pennuttaa Ellin. Itse olin kuitenkin päätökseni (lähinnä perhesyistä) tehnyt, ja näin asia oli lopullisesti poissa omista käsistäni.

Susanna on viimeaikoina kunnostautunut PK-harrastamisessa huikeasti, joten vaatimustaso koiran (tulevan pennun) luonteen suhteen on noussut samaa tahtia. Ilmassa on ollut myös ajatus rodunvaihdosta, ja nyt tänä keväänä muunrotuinen pentu oli melkein jo tilauksessa. Susannan takaraivoon oli kuitenkin jäänyt kytemään ajatus Ellin pennusta (siis briardista), joten viimeisenä oljenkortena Susanna ylipuhui Jaanan ja Sinin yhteispentueeseen. Lähinnä ajatuksena se, että jos pentuja tulee paljon, on edes useampi koti joihin niitä jakaa odottelemaan oikeaa kotiansa. Näin syntyi ennenkuulumaton ajatus pentuosuuskunnasta, jossa voitot ja tappiot (sekä surut ja ilot) jaetaan kolmen vastuunkantajan kesken. Nimeltään pennuista tulee Manmainioita, joka on Jaanan kennelnimi. Näin ne asiat voi muuttua, vielä muutama vuosi sitten Jaana vannoi, ettei enää pennuta yhtään narttua ...

Elli täyttää syksyllä viisi vuotta, joten nyt alkoi olla viimeisiä hetkiä pennuttamiselle. Kolmikon omasta blogista voi lukea tämän pennutustarinan huimia käänteitä, joten en niitä ala tässä enää yksityiskohtaisesti selvittelemään. Sivutuotteena sain itse päivitettyä omat kotisivuni ajantasalle. Sini pyysi markkinointitukea Ellin pentueelle. Kerroin omien kotisivujeni olevan ikuisessa jäässä hajonneen kotikoneemme vuoksi (koneen sisään jäi sivujen pohjat ja "urgammal" Front Page -kotisivuohjelma). Sini sanoi katsovansa mitä voisi tehdä sivuille, ja totesi niiden olevan varsinainen sekasotku. Nopealla aikataululla laitettiin kasaan sisällöltään hyvin simppelit kotisivut, joista tärkeimmät asiat löytyy. Ja siis tähän voin vielä lisätä, että itse lähinnä valitsin värit ... Sini teki loput. Lopputulokseen olen ihan valtavan tyytyväinen. Puolitoista vuotta levänneet sivut on vihdoin päivitetty .... jee!

Sivuilta löytyy nyt linkki molempiin tuleviin pentueisiin (puppy plans -sivulta). Kotisujen osoitekin muuttui hieman, joten vanhat linkitykset eivät toimi. SBRY:n sivuille asia on jo korjattu, muiden linkkisivuille todennäköisesti ei...

http://kotiweb.kotiportti.fi/jolibumerang/

Ja sitten niitä tokoajatuksia

Tuossa alkukeväästä sain jonkun ihmeellisen päähänpiston, ja ilmoitin Peikon yhdistyksen tokoon kesäkuun alussa. Lähinnä ajattelin, ettei siihen alokas luokkaan mitään ihmeellistä tule (?). Tosin en nyt ihan muistanut, etten ole Peikon kanssa harjoitellut maahanmenoa, paikallamakuuta, estehyppyä tai luoksetuloakaan ollenkaan. Kontaktinpitäminenkin häiriön alla voipi tuottaa hieman tuskaa (harjoituksen puutteesta). Peikon parin viikon lemmenloma katkaisi treeniputken niin, etten oikeastaan päässyt ajatusta pidemmälle (siis minkä putken...).

Nyt olen jonkun verran asioita harjoitellut myös häiriön alla, ja voin todeta että Peikko kestää häiriönä rakastamansa autot, mutta toiset koirat on tällä hetkellä suuri haaste. Peikkohan on varsin itsevarma ja ystävällinen. Kuitenkin se on ihan silmittömän kiinnostunut vieraista koirista. Joten enpä ole ihan varma, saisinko kuukauden aikana tarpeeksi harjoitusta jotta pystyisin takaamaan, ettei Peikko lähde paikallamakuusta, jos vieruskaveri lähtee. Lisäksi Peikosta huomaa, että se on tottunut toteuttamaan itseään. Se ei selkeästi yhdistä saamiaan "apuja" siihen, että niiden olisi tarkoitus millään lailla vaikuttaa hänen käytökseensä. Häiriöttömässä ympäristössä kyllä, mutta toisen koiran läsnäollessa siirtyy huomio turhan herkästi kaverin suuntaan. "Vanha koira ei opi uusia temppuja" sanoo vanha sanonta. Haluan olla tässä asiassa toista mieltä, joten sinnikkäästi jatkan Pekun hinkkaamista.

Sen verran kuitenkin armahdin itseäni, että vaihdoin Peikon tilalle Armin tuohon yhdistyksen kokeeseen. Armi menee siis havittelemaan viimeistä avo-luokan ykköstään...muutaman vuoden tauon jälkeen. Armihan on ollut haljeta onnesta päästessään treenaamaan. Ihan kokeilumielessä otin Armin kanssa avo-luoksetulon pysähdyksellä, ja Armi teki sen lähes täydellisesti. Armihan on aina hiipinyt/valunut luoksetulon seisomisessa eteenpäin. Samoin kaukokäskyjen ajan peppu oli kuin naulattu samaan paikkaan. Lupaava alku...

Sittemmin olen saanut huomata, että Armin innon kasvaessa myös epätarkkuus lisääntyy. Sähköjänis on alkanut pompsahdella kaukokäskyissä eteenpäin jne., joten eiköhän me saada kaivettua vanhat ongelmat kasaan tässä kuukauden aikana. Noiden kahden murheenkryynin (luoksetulo ja kaukkarit) lisäksi Armi aika ajoittain onnistuu tavalla tai toisella nollaamaan hypyn (viimeisimmässä kokeessa hyppäämällä suoraan edestakaisin). Mutta eipä tuo haittaa ... pääasia, että Armilla on hauskaa. Mummo on ravisteltu naftaliinista ... valmiina iskuun.