Vihdoin ja viimein pääsin koneelle sen verran, että sain ladattua kuvia tänne blogiin. Pekun kuvat otettu siis iPadillä, joten kuvakulmat ja mittasuhteet hieman mäessä, mutta kyse olikin nyt tästä uudesta kampauksesta. Niin ihana tuon kanssa on metsissä juoksennella, kun kotiin tulee ihan vain muutama risu (kopallisen sijaan). Saa nähdä kuinka meidän käy ... jääkö tämä Peikon pysyväksi kampaukseksi, vai yritetäänkö meillä vielä kasvattaa hevitukkaa. Mutta tässä siis Peikko lyhyt tukkaisena versiona.



Ja se omituisilla mittasuhteilla varustettu seisomakuva 



Jos nyt pitkästä aikaa sitten päivittelisi vähän Arminkin kuulumisia. Armihan on varsin hyvässä kunnossa, mutta tänä syksynä on alkanut näkyä merkkejä siitä, että Armi alkaa olla jo veteraani-ikäinen rouva. Armi riehaantuu tarpeen tullen kuten nuoruuden päivinä, mutta silloin tällöin riehaantumiset kostautuu lievällä jäykkyydellä jälkikäteen. Lisäksi Armin haukkuherkkyys tuntuu lisääntyneen viimeisen puolen vuoden sisällä huomattavasti. En ole koskaan ajatelut Armin olevan millään lailla kova haukkumaan, vaikkakaan ei se kyllä vieraille haukkumattakaan jätä. Lähinnä siis toimittaa haukullaan vahtikoiran tärkeää tehtävää, ilman turhia länkytyksiä. Viimeaikoina Armilla on käynyt muutaman kerran niin, että se on luullut jonkun tulevan ja alkaa haukkua ihan vaan ajatusta. Ja minä en varsinaisesti pidä koiran haukusta ... en ainakaan turhasta sellaisesta. Pientä neuvottelua on siis vanhan rouvan kanssa asiasta käyty. Lienee kuitenkin pakko vaan hyväksyä, että vanhuus tekee tehtävänsä tällekkin rauta-rouvalle.
Toivotaan, että meidän vähäiset vanhuuden vaivat pysyisivät näissä. Aika vaikea ymmärtää, että Armi täyttää helmikuussa jo 10 vuotta .