Lauantai tuli uhrattua sisätiloissa, mutta ei ihan turhan aiheen äärellä. Osallistuin HETI ry:n järjestämälle luennolle, jossa luennoimassa oli geneetikko, Dr. Eldin A. Leighton, maailman suurimmasta opaskoirakoulusta "The Seeing Eye". Leighton oli kertomassa miten koiranjalostusta voi viedä eteenpäin geneetikon näkökulmasta. Heidän opaskoirakoulullaan asia on hyvin yksinkertaista, sillä he jalostavat koiriaan suljetulla geenipopulaatiolla. He eivät juurikaan käytä ulkopuolisia koiria. Näin heillä on KAIKKI tarvittava tieto jalostukseen käytettävistä koirista, heidän vanhemistaan, pentuesisaruksistaan ja aiemmista jälkeläisistä. Kaikki koirat terveystutkitaan ja jokaisen luonne arvioidaan, joten heidän omat blup-indexinsä ovat hyvin luotettavia arvioita koiran jalostusarvosta. Pentuja syntyy vuosittain yli 600 kpl, ja näistä noin 4% päätyy jalostukseen. Eli karsinta on kovaa.Mitään pentutestejä koirille ei tehdä, vaan koirat arvioidaan vasta n.14kk:n iässä.

The Seeing Eye on saavuttanut merkittävää parannusta koirissaan niissä ominaisuuksissa, joihin he ovat ovat kasvatustyössään sitoutuneet. Heille luonnollisesti tärkeää on koiran koulutettavuus (oppimiskyky), käsiteltävyys ja terveyden osalta lonkkavian eliminoiminen kannasta. Lonkkavian he olivat onnistuneet saamaan pois kannastaan lähes kokonaan, kun lähtötaso oli ollut hiukan alle 50%. Itseasiassa kolmannessa sukupolvessa lonkkavika oli jopa lisääntynyt yli 50%:n vaikka jalostukseen oli käytetty ainoastaan terveitä koiria, mutta jo neljännessä sukupolvessa nähtiin tilastoissa dramaattinen parantuminen. Tämä kertoo vain siitä, kuinka systemaattisesti tiettyjä asioita täytyy vastustaa, jos niissä haluaa paranemista nähdä. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan tuloksia oli saavutettu myös luonteiden osalta.

Vaikka tämänkaltainen koiranjalostus on utopiaa verrattuna Suomalaiseen briardin kasvatukseen, jäi muutama asia kirkkaasti mieleen. Yksi mieleenpainuvista asioista on se, miten tärkeää on saada tutkimustuloksia koko koirapopulaatiosta (ei vain siitä yhdestä jalostusyksilöstä). Olennaista on myös se, että mittaustulokset olisivat keskenään vertailukelpoisia, mielellään suoritettu kaikille koirille samoissa olosuhteissa, samanikäisenä, ja saman arvioitsijan arvioimana. Tämähän ei aina ole käytännössä mahdollista, mutta jos edes sama standardi olisi käytössä niin sekin olisi jo hyvä. Lonkkien osaltahan tämä melkein toteutuukin, mutta luonneasioissa ollaan melkoisen kaukana tästä, samoin ulkomuotoasioissa (mikä nyt varmaan on se vähäpätöisin seikka).

Myös se seikka, ettei voida jalostaa ominaisuuksia joita ei ole mitattu, tuli jälleen hyvin esille. Vaikka koira olisi mukavaluonteinen, ei voida puhua luonteen jalostamisesta jos jalostusyksilön ja mahdollisesti sen siarusten luonteenpiirteitä ei ole määritetty. Tähän mustaan aukkoon toivon pikaista paranemista MH-kuvauksen muodossa. Harras toiveeni on, että Kennelliitto jossain vaiheessa kuvauksen meille Suomeen hyväksyisi viralliseksi testimuodoksi. Siihen asti olemme täysin luonnetestin varassa, mikä ei sekään ole huono mittari. Osallistumis-into luonnetestiin on vain viimeaikoina ollut huomattavan vähäistä...

No näistä asioista voisi raapustella ikuisuuden...sen verran pitkä luento tuo lauantainen oli (simultaanitulkkauksineen). Leightonin jälkeen HETI ry:n puheenjohtaja luennoi vielä Blub-indeksien hyödyntämisestä jalostuksessa ja esitteli myös pienemmille roduille (joille Bluppeja ei lasketa) "karvalakki-indexin" jalostuksen työkaluksi. Hänen luentomateriaalinsa löytynee piakkoin myös HETI ry:n sivuilta.

Sunnuntaina pääsin Armin kanssa nauttimaan aurinkoisesta pakkassäästä. Vietettiin taas laatuaikaa hakutreenien muodossa. Armi tuntuu pentutauon aikana sisäistäneen mikä merkitys on etenemisellä rullantuonnissa. Tai ehkä kyse on vaan siitä, että ohjaaja on alkanut piston aikana liikkua keskilinjalla :) ...hyvin meni, mutta menköön!