Pikku hiljaa olen kehittänyt itselleni uuden huolenaiheen. Armilla lähti synnytyksen jälkeen karvoja se verran, että selkään ilmestyi peräti karvaton laikku lantion kohdalle. Pikkuhiljaa Armin painokin on hilautunut ylöspäin, tai jos ei paino niin ainakin kylkiluiden päälle on kertynyt ihmeellinen pehmoinen rasvapatja. Lisäksi Armi on nykyään kotioloissa lähestulkoon flegmaattinen ... ainakin Peikkoon verrattuna (mikä ei tosin paljoa vaadi).

Tuo kilpirauhasen vajaatoiminta on ollut uusien doping-sääntöjen vuoksi akuutisti puheenaiheena, joten enempää ei tarvittu, että Armillakin epäilin taudin puhjenneen synnytyksen jälkeen. Jonkun kuukauden onnistuin ajatusta pitämään loitolla, mutta kun Armi erehtyi palelemaan hakutreenien aikana autossa, ajattelin että peli on selvä.

Varasin ajan naapurin eläinlääkäriltä oireita selostaen. Yhdessätuumin päätettiin, että asiasta olisi otettava selvää. Kyseessä on kuitenkin helppo- ja halpahoitoinen sairaus, jolla taas toisaalta on kuitenkin perinnöllinen taipumus. Armin jalostuskäyttöön sairaus vaikuttaisi merkitsevästi, ja myös pentujen jalostuskäytössä tulisi olla tarkkana. Jalostuskäytöstä luopuminen ei tuntunut edes pahalta, mutta kovasti jäivät uudet (juuri voimaanastuneet) doping-säännöt kaihertamaan mieltä. Armi on kuitenkin ensisijaisesti mun harrastus- ja kisakaveri, joten tosi epäreilulta tuntui, että koiran kisaura olisi sillä seisomalla loppu. Uusissa doping-säännöissähän on nollatoleranssi, eli kilpirauhashormoonia "käyttävä" koira ei saa osallistua kokeisiin. Perustana tälle on Ruotsissa laaditut doping-säännöt, joissa kilpirauhashormooni sallittiin. Ja yllätys yllätys joku/jotkut olivat intoutunut käyttämään sitä piristeenä koiralle. Ruotsin vahingosta "viisastuneena" Suomen Kennelliitto päätti vetää nollalinjan. Perusteena säännölle oli, että jos koira on "sairas" ei sen kanssa voi kilpailla. Tyhmäkin sen ymmärtää...kilpirauhasen vajaatoiminta on vaan pikkasen erilainen sairaus. Koira (tai ihminen, jne.) ei kärsi sairaudesta, kunhan se hoidetaan. Aika moni kisakoira saa tämän perusteella jäädä kotiin...

Ja asiaan...alkuviikosta otettiin verinäytteet, ja vastaukset saatiin eilen. Kilpirauhashormoonit kohdillaan, maksa-arvot ok, munuaisarvot ok...koira on terve kuin pukki! Tästä mielenrauhasta maksettiin sata euroa (vakuutusyhtiö ei ehkä halua maksaa meidän "musta tuntuu"-labroja). Toisaalta nyt asia on tutkittu ja epäilyksen sijaa ei jäänyt. Nyt ei tarvitse enää miettiä minkälaisia sanktioita Kennelliitto on doping-sääntöjen rikkojille suunnitellut (näin jo itseni Koiramme-lehden mustalla listalla...)

Hieman naurattaa näin jälkikäteen. Tuoreessa muistissa on naapurin kommentti Armin pentuajoilta. Hän mietti ääneen, että onpa jännä nähdä josko Armi aikuistuttuaan rauhoittuu ihan flegmaattiseksi, kuten yleensä näille hyperaktiivisille käy. Näin siis kävi, mutta onneksi Armi kuitenkin edelleen herää horroksesta kun siihen löytyy tarvetta. Muutenhan koiraa tuskin huomaa...