Viime viikon lopulla tuli ilmi, että Peikko todellakin osaa avata ovia... niin sisään kuin uloskin päin aukeavia. Olin laittanut Armin ja Peikon kuraeteiseen sulamaan (=lumipaakut pois jaloista). Hetken kuluttua huomasin, että kappas Peikko ja Armi ovat näköjään etupihalla. Takaovi sepposen selällään. Haalin koirat takaisin sisään ja nyt laitoin vain Armin sulamaan...eihän tuolla Peikolla nyt montaa paakkua tuossa tynkäturkissa ollutkaan...
Jatkoa seurasi eilen ollessani tulossa kirpputorilta kun naapurin eläinlääkäri soitti. He olivat olleet hiihtelemässä meidän pihan viereisessä metsässä ja ilmeisesti meidän koirien haukahtelun kirvoittamana oli heidän russeliuroksensa ampaissut meidän pihaan ja suoraan Peikon kimppuun. Olin puhelimessa äimän käkenä, kun naapurimme kehoitti tarkistamaan Peikon mahdollisten reikien varalta. Kotiin päästyämme selvisi, että Janne oli toisessa naapurissa ja Peikko oli taas vaihteeksi päättänyt ulkoilla äitinsä kanssa. Omalla pihallaan heitä sitten kohtasi hirmuinen "peto". Jälkeenpäin ajatellen tuntui hieman tyhmältä selvittää, ettei meillä ollut ketään kotona kun episodi tapahtui. Vielä hullummalta mahtoi naapurin eläinlääkäristä tuntua kun hän epätoivoisesti yritti saada oman koiransa pois meidän pihalta (pihalla siis myös Armi Peikon kanssa), eikä kukaan tule meiltä apuun.
Tänään ...huoh...tulimme töistä kotiin vain huomataksemme, että Armi jaloittelee ulkona 12 asteen pakkasessa. Peikko oli taas päättänyt ulkoiluttaa itseään ja äitiään, mutta lienee tullut toisiin aatoksiin (eilisestä viisastuneena), koska oli jäänyt itse sisään. Ei siis mikään tyhmä pentu...tai ainakin jotain se oppii. Mielessä käy kuinka kauan Armi ressukka oli ulkona värjötellyt...
Jatkossa täytyy visusti lukita jokaikinen ovi. Mitähän tuo seuraavaksi keksii.