Peikon ovienavaus on muodostunut enemmänkin jo rutiiniksi. Vaikka itse olisimme kotona, niin Peikko saattaa äkkiseltään päättää lähteä ulos. Ovia on lukittu kun koiruudet jäävät keskenään. Päänvaivaa on tuottanut kuraeteisen takaovi, jonka vain Janne osaa lukita.
Niinhän siinä sitten kävi, että eilen kun lähdin kotoa, oli Janne jo lähtenyt aiemmin. Takaovi oli jäänyt lukitsematta, ja mietin kuumeisesti mitä tekisin. Paiskoin ovea aikani, kunnes luovutin... en saisi ovea lukkoon vaikka päälläni seisoisin. Päätin lopulta teljetä kuraeteisen oven painavalla puukorilla kuraeteisestä käsin, niin ettei sitä olisi helppo avata sisältäpäin, ja lähdin siis takaovesta ulos.
Kotiin tullessaan Jannea odotti tuttu näky: Armi palloili pihamaalla nyt yli 20 asteen pakkasessa! Peikko itse jälleen kerran sisällä. Peikko oli ahtautunut kuraeteiseen puskemalla puukorin niin että raosta mahtui ulos (ja sisään). Takaoven Peikko oli avannut sepposen selälleen, sillä seurauksella että lämpötila kuraeteisessä oli laskenut pakkasen puolelle (eikä niin vähääkään). Kuraeteisen vesijohdot olivat jäätyneet, ja kylmävesiputki oli jäätymisen vuoksi irronnut hanasta. Onneksi vain irronnut, sillä alkuun Janne luuli, että putki oli haljennut! Tässä vaiheessa raikui muutama kirosananenkin ilmoille.
Putki saatiin kuitenkin pienen vedenkatkaisun jälkeen takaisin paikoilleen. Ja Janne päätti myös korjata takaoven lukon niin, että nyt lapsikin saa sen lukkoon. Nähtäväksi jää, onko Peikon omatoimiulkoilut nyt ulkoiltu... vai tuleeko tähän vielä(kin) jatkoa.
Onneksi tänään lienee viimeinen paukkuva pakkaspäivä tällä erää, joten vastaavanlaisia katastrofeja ei ehkä jatkossa synny. Aikaisemminhan Peikko oli jättänyt kaikki ovet sepposen selälleen (maanantaina koko talon sisälämpötila oli 18 astetta). Kun taas eilen tuo virittelemäni puukori oli pitänyt kuraeteisen oven niin pienellä raolla, että lämpö oli karannut vain kuraeteisestä (muu talo oli ihan lämpönsä pitänyt).