Ystävänpäivän iltana tulin jumpasta, ja ihmettelin Peikon rauhaisaa pötköttelyä soffalla. Ajattelin ylpeänä pikku-Peikon hiljalleen aikuistuvan, mutta pah! Kun pyysin koirat iltapisulle meinasin laskea alleni... Peikko ONTUU vasenta takajalkaa! Räpläsin ja venyttelin Peikon jalkaa, mutta mitään vinkkiä ontuman syystä ei ilmennyt. Ei muuta kuin särkylääkettä naamaan ja pötkölleen. Seuraavana aamuna Peikko ontui vähemmän, mutta ontui kuitenkin. Pahinta peläten soitin työkaverilleni, joka toiselta koulutukseltaan on myös pieneläinhoitaja. Vähäisten eläinlääkärikäyntien vuoksi (*kop kop*) en osannut edes päättää mihin eläinlääkäriin Peikon roudaisin. Hyvien neuvojen saattelemana varasin Apexista ajan tälle päivälle (perjantai) ortopedille.  Aikaa oli sen verran vaikea saada, että jouduin laittamaan Jannen asialle. Kirjoitin paperille "idioottiohjeet" (koiran nimestä alkaen), ja myös toiveen että Peikko välikuvataan jos joudutaan nukuttamaan.

Hieman helpotusta (vaikkakin huonoa omaatuntoa) toi ontuman syy: Peikolla oli varvasväli HALKI vasemmasta jalasta. Varvasväli oli jo tulehtunut (viiveestä johtuen). Normaalisti tulehtunutta haavaa ei voi ommella, mutta tämä haava oli niin "hurja", että se oli "pakko" ommella. Antibiootti saatiin 15 vrk ajaksi ja alkuun särkylääkettä. Nyt Peikolla on jalka paketissa ja torvi päässä (kuten Kaapo asian ilmaisi). Onneksi hiihtoloma alkoi, niin koiraa voi edes hieman vahtia. Kaulurista huolimatta Peikko kykenee repimään tassusidoksia pois. Mitään käsitystä mistä tassuhaava olisi tullut, ei meillä kenelläkään ole...

Välikuvia ei rauhoituksesta huolimatta lopulta otettu. Ortopedi oli sitä mieltä, että välikuvat ovat pelkkää rahanhukkaa...Jannen oli helppo yhtyä tähän mielipiteeseen ;). Höh...olis nyt kuitenkin hieman kiinnostanut! No... pääasia, että eläinlääkärireissu oli mennyt hienosti. Peikko oli ollut reipas ja Janne kans´.