Tässä taas Jannen työläppärillä räpelletään blogiraapustuksia. Oma kone jo toista viikko korjaamolla. Konehan vietti siellä jo pari viikkoa, ja tuloksena "vika on ohjelmistossa -ei kuulu takuuseen". Kone kotiin ja samat ongelmat jatkuu. Janne printtasi ulos tekstit, mitä kone herjaa jumiin mennessään... ja yllätys, yllätys vika taitaakin olla kovalevyssä. Takuuseen menee, mutta jos kovalevy joudutaan vaihtamaan, niin varmuuskopion ottaminen maksaa 68€. Lopulta siis kovalevy meni vaihtoon, ja huollosta vihjailtiin, että varmuuskopion ottamisessa voi mennä yli tunti ja taksa on siis 68€/tunti. Janne kipaisi koneen kotiin, otti kopiot ja nyt kone odottelee uutta kovalevyä... eivät oikein osanneet sanoa, milloin valmistuu. Asiakaspalvelua parhaimmillaan! No... se siitä. Jos se nyt vaan toimisi kun takas tulee.

Lumet häipyivät kevätauringon myötä, mutta äkkikevään jäljiltä piha on totaalisen kurainen. Lisäksi lumen alta paljastui aikalainen kakkimäärä sekä papanakasa, jonka hirvipariskunta jätti pihallemme muistoksi vierailustaan. Peikon riemulle ei löydy rajoja, kun tyyppi lotraa kurassa. Peikko on jo kaivanut oman kurakuopan, mikä on sittemmin täyttynyt vedellä... siis kuravedellä! Siinä Peikon kokoinen iso urospentu saa ihan puolivartalokurakylvyn...huoh! Tämän johdosta ollaan taas laskettu kodin siisteystasovaatimuksia. Innostutaan siivoamisesta taas sitten kun on realistista saada pidettyä koti siistinä... edes pari päivää.

Armin kanssa päätin lisätä vaatimustasoa hakutreeneissä. Tähän asti on mammaloman jälkeen otettu ihan perus juttuja: 3 maalimiestä, kaikki valmiina, ilmaisut jne. Kyllähän Armi tämän homman taitaa. Sunnuntaina siis tartuin haasteeseen ja ajatuksena 4 maalimiestä ja kaksi tyhjää väliin. Eka maalimies oli kuitenkin hieman alueen ulkopuolella, joten Armi ei sitä eka pistolla ottanut. Lähetin suunnitelmien mukaan toiselle puolelle tyhjään pistoon ja sen jälkeen liikuin keskilinjalla ja lähetin uudelleen. Armi, joka on taaksepäintyöksentelyn mestari (heh heh), teki nyt hienon ja kattavan tyhjän eteenpäin. Tuloksena koko alue tutkittu, mutta äijä edelleen metsässä. Palasin keskilinjan alkuun ja lähetin kulmaan. Ihme kyllä rätti-puhkinainen Armi lähti hyvin, vaikka olikin jo tutkinut alueen mielestään. Nyt nousi tämä äijä, ja oli kyllä pienoinen helpotus kuulla, että Armi oli kuin olikin käynyt kulmassa...äijä vaan oli hieman siitä poispäin. Jos ilma olisi liikkunut yhtään, niin toki Armi olisi hajun saanut, mutta kun ei niin ei. Jätin maalimiesten määrän kolmeen, koska Amppu oli kovin väsynyt (turha kaivaa verta nenästään), tyhjiä tuli lopulta neljä kappaletta...tulipahan harjoiteltua kerralla ja kunnolla :D. Tänään otin sitten palauttavan treenin; Armi sai nähdä kun maalimiehet  menivät metsään. Oli kyllä liikuttavaa nähdä miten iloisesti Armi tänään toimi. Sen kyllä vaan niin helposti unohtaa, että välillä pitää olla myös hauskaa, vaikka asiat osaisikin jo.

Sunnuntaina toiselle maalimiehelle lähtiessä en huomannut seisovani ihmeellisen maasta tulevan metalli lenkin takana. Juoksuun lähtiessä tömpsähdin lahjakkaan ukemin mättääseen. En siis voinut ottaa käsillä vastaan, koska kädessä oli liina (joka tosin lopulta pääsi irti). En varmaan ole eläessäni (vahingossa) kaatunut niin lahjakkaasti ja pehmoisesti. Armi pinkoi maalimiehelle röntyilystäni huolimatta. Itse en meinannut naurultani päästä edes pystyyn. Tämä varmaan tuli kirjattua meidän kuuluisiin tonttuiluihin. Edelleen ajoittain nousee esiin taannoinen pohkeen revähdys kesken näytölle menon...siitäkin seurasi viikon sairasloma. Tässä ei käynyt kuinkaan, mutta Laura (vanha kilpaurheilija) käytti tilaisuuden hyväkseen ja piti kattavan saarnan siitä kuinka kaatuilen metsässä ihan tyyliin "koko ajan". Nyt pitää kuulemma harjoitella metsässä juoksua... alkaa tuntua siltä, että minä olen se riippakivi ja este Armin kisoissa menestymiselle...