Viime viikko hujahti ohi huomaamatta. Seitsemän päivän työputki tekee tehtävänsä :(

Peikon haavanhoito on saatu päätökseen. Pieni takapakki tuli kun lähdin heti Peikon kanssa lenkille ilman suojatossua. Arpi oli rikkoutunut heikoimmasta kohdasta, ja vessan lattialle ilmestyneet veritäplät paljastivat tassun auenneen uudelleen. Muutama päivä tassua taas hoidettiin, ja nyt näyttää hyvältä. Tassu on vielä takussa kahden viikon sukkahoidon jäljiltä. Kertaalleen hoidon aikana kampasin sen auki, mutta nyt en ole vielä asiaan tarttunut. Selväksi on tullut, ettei Peikko ole perinyt äitinsä ihania tassukarvoja jotka EI takkuunnu. Eipä Armi tassukarvoilla missikisoissa paljoa "peitelläkään", mutta käytännössä parempi näin.

Viime viikon lauantaina aloitimme Peikkiksen kanssa Kennelpiirin pentukoulussa, johon olimme jonossa pari kuukautta. Kurssi kestää 4 kertaa, ja on sisähallissa. Itse en ajatellut saavani mitään erityistä "uutta" kurssilta, mutta koska tunetusti olen laiska sosiaalistamaan koiriani (ja asun peräkylillä) ajattelin siitä olevan hyötyä Peikolle.

Eka kerta ajoittui niin, että olin yövuoroissa töissä pe-su. Yleensä nämä yövuorojen väliin jäävät nukkumapäivät ovat minulle pyhiä, mutta tällä kertaa ajattelin joustaa ja lähteä klo 14 alkavalle pentukurssille. Asiaa voi päivätyöläisen vinkkelistä verrata vaikka niin, että klo 02 yöllä heräisi lähteäkseen koirakurssille. Voin siis rehellisesti sanoa, etten ihan parhaassa iskussa ollut. Vaikka olisi kyllä pitänyt...sillä eka kerta oli aika hirveä. Paikalla 20 erirotuista pentua, melkein kaikki haukkuivat, ja paikka oli hämärä pieni halli... Lisäksi Peikkoa tuli moikkaamaan irvistelevä russelinpentu! Selvästi huomasi, ettei Peikko ollut ihan päässyt yli taannoisesta yllätyshyökkäyksestä omalla pihallamme. Peikko ei reuhannut, mutta eipä se kaukana ollut... ahnetta ahneempi Peikko-ressu ei ottanut edes namia, koska tilanne ei Peikon mielestä sallinut herpaantumista. Tämä heijastui koko kurssikerran läpiviemiseen, Peikon keskittyminen meni paljolti muiden (ja erityisesti tuon russelin) seuraamiseen. Jostain syystä tuo russeli ajautui koko ajan meidän lähelle...blääh! Hyviäkin hetkiä oli...muuten en ehkä olisi enää paikalle vaivautunut. Toisaalta myös Hiisi-Biisi on samalla kurssilla, joten ihanaa on nähdä myös Hiisiä ja Marikaa kurssin puitteissa.

Eilen siis keräsin kaiken sisuni ja keskittymiseni (ja päätin vältellä kyseistä terrierin pentua). Laitoin Peikolle pikkuponnarin, että se näkisi hyvin ja lähdimme avoimin mielin (pienellä varauksella) koulutukseen. Tällä kertaa koko koulutus meni paremmin kuin hyvin. Peikko jaksoi hakea kontaktia kutakuinkin koko ajan, ja muutenkin oli innokas ja hyväntuulinen koko tunnin ajan. Itsekin jaksoin keskittyä hyvin :D. Hieman kauhuissani olin kun Marika ja Hiisi meinasivat ohitusharjoituksissa joutua Peikon "arkkivihollisen" pariksi. Nopeasti Marika kuitenkin tajusi, ettei myöskään Hiisin hermo kestä rätkyttävää ja irvistelevää pikkuterrieriä. Pikaisen parinvahdon jälkeen asia oli hoidettu. Ehkä tästä kurssista saadaankin juuri se hyöty irti, mitä olin ajatellutkin. Jos pentu kestää näissä olosuhteissa, niin kestää kyllä varmasti mitä vain ;).

Tänään suuntaan HPH:n jälkiluennolle, jos vaikka päähän tarttuisi jotain hyödyllistä. Olen aikanaan vannonut, etten enää ikinä treenaa kahta hakukoiraa samanaikaisesti (ei tuu mitään...nimim. kokemusta on!). Sen päätöksen aion pitää... ja uhraan näin Peikon omaan jälkiharjoitteluuni harjoituskappaleeksi. Mitähän siitäkin tulee...