Eilen käytiin Peikon kanssa lopputarkastuksessa tassuhaavan johdosta. Niin kuin uumoilin, haavaa ei suljeta vaan jatketaan samoilla linjoilla. Eläinlääkäri veikkasi, että haava olisi ummessa kokonaan noin 5-7 päivän kuluessa. Eli lopun alkua. Kyllä eläinlääkäriäkin hieman nauratti, kun Peikko tyynen rauhallisesti antoi venytellä varpaita. Eikä ilmekkään värähtänyt kun lopuksi surautettiin vielä karvoja pois karvanajokoneella.

Myös kotosalla on samaa ilmiötä ollut "ilmassa". Peikko pötköttelee rauhassa kun tassua huljutellaan, ainoastaan pää nousee tietyin väliajoin jos namppaa ei ole hetkeen tippunut suuhun. Itse asiassa Peikko käy aika-ajoin jopa tarkistamassa suihkussa olisko taas aika huuhtoa haavaa. Sehän käy kätevästi kun osaa availla ovia ;)

Tänään lenkillä huomasin, että Peikolla on masu löysällä. Siis Peikolla, jolla ei eläissään ole ripulia ollut! Ajattelin, että nyt Peikko on alkanut reagoida pitkään antibioottikuuriin, ja tungin heti kotona inupektiä kurkkuun (tai siis Peikko söi ne pyytämättäkin). Syy löysään mahaan kyllä selkisi heti, sillä keittiössä jalkani osui tyhjäksi riivittyyn viinirypälerankaan. Tämä on jo toinen kerta kun Peikko vetää paketin viinirypäleitä. Täytyy ehkä jatkossa piilottaa rypäleet huolellisemmin. Mielessäni voin kyllä kuvitella Peikon nyppimässä rypäleitä tertusta.