Niin se lumi vaan hetkeksi suli maasta, ja pääsin jälkiluennon innoittamana tekemään Peikolle kevään ensimmäisen jäljen. Vielä on tuoreessa muistissa kaikki hyvät neuvot miten jäljen aakkoset pennun päähän saadaan iskostumaan. HPH:n jälkiluennolla pari viikkoa sitten luennoi Pohjois-Karjalan Rajavartioston koiratoimintaupseeri Keijo Rautanen. Leppoisalla Karjalan murteella käytiin hirmuinen määrä ASIAA jäljestyksestä läpi. Tärkeimpänä omaan muistiini tallentui, että jos koiralle erehtyy hermostumaan jälkiharjoittelun tiimellyksessä voipi olla, ettei koira enää sen koommin halua jäljestää (tai ainakin voi odottaa erinäisiä ongelmia). Koirahan vaistoaa jokaikisen mielentilan, joten itselleni tämä on asia johon täytyy todella paneutua.

Niinpä sunnuntaina Peikon kevään ensimmäinen jälki poljettiin peltoon, myötätuuleen, hyvällä tuulella, nami joka askeleella. Hieman jouduin Puuha-Peikkoa alkuun jarruttelemaan, mikä taas aiheutti pienen poukkauksen aina seuraavan askeleen yli. Ihan viimeiset askeleet Peikko kuitenkin tuntui päässeen hyvään rytmiin, ja poimi joka askeleen ilman jarrua. Jäljen pituus huimat 30 askelta :D. Ajttelin, että tästä lähtee aktiivinen jäljen harjoittelu, mutta pah! Kävin päiväunille yövuoroa varten, ja kun heräsin pari tuntia myöhemmin oli joka puolella kunnon nietokset. Tervetuloa takatalvi!

Jälkiluennosta vielä sen verran, että ihan uuttakin tuli opittua. Koiran täytyy kuulemma jäljestä n.200 metriä, ennen kuin se on leimaantunut jäljestettävän jäljen hajuun. Sitä ennen se saattaa helposti vaihtaa jäljen toiseen, varsinkin jos eteen tulee tuoreempi harhajälki. Keijo Rautanen kertoi myös paljon rajavartioston koirien työstä. Itselleni nousee melkein tippa silmään aina kun puhutaan virka- ja työkoirista, niin liikuttavaa on koiran antama korvaamaton apu erilaisissa tehtävissä. Rajavartioston koiria käytetään paitsi rajan vartiointitehtävissä, niin myös poliisin apuna sekä pelastustehtävissä.Uusia haasteita koulutukseen on viime aikoina tullut kovan pinnan jäljestyksen sekä tunnistejäljen myötä. Kerrassaan mielenkiintoista! Kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä tuli istuttua tiiviisti luentosalissa, mutta ei varmasti turhaan.

Peikon kanssa käytiin myös pilaamassa suhdettamme Kennelpiirin pentukurssilla. Heti ekalla kerralla tuli selväksi, ettei Peikko kestä katsoa ohi juoksevia riekkuvia koiria + omistajia (luoksetulon yhteydessä). Peikko kuumuu niin, ettei kykene enää juuri mihinkään järkiperäiseen toimintaan näiden harjoitusten jälkeen. Viime lauantaina luoksetuloharjoitus tehtiin ympyrän muodossa. Toistakymmentä pentua ohjaajineen lähekkäin ympyrässä, ja kouluttaja piti koiraa kiinni kun ohjaaja juoksee ringin ympäri (jos on joskus leikkinyt tervapataa niin tunnistaa "harjoituksen"). Lopullinen tulos oli täysi kaaos. Itse ilmoitin heti, etten tule kyseiseen harjoitukseen mukaan. Ainoa virhe oli, etten lähtenyt hallista ulos. Vedin Peikon kanssa melkein sylipainia, kun se tuon kaaoksen innoittaman alkoi rimpuilla pannasta tyyliin "JIPPII nyt se varsinainen toiminta alkoi". Tein pyhän pätöksen jättää seuraavan (=viimeisen kerran väliin). Ehkä me hankitaan meidän sosiaaliset taidot jostain ihan muualta...

Armin kanssa olen epätoivoisesti yrittänyt pudottaa painoa (siis molempien) ja hankkia kesäkuntoa. Tosi huonoon kuntoon tyttö on päässyt pentujen jälkeen :( Jälkiluennolla kerrattiin myös, että jo parin kilon ylipaino vaikuttaa ratkaisevasti koiran jäljestämiseen, ja näin ollen luonnollisesti myös haussa on täysin sama juttu. Tässä siis pieni henkilökohtainen haaste...systemaattinen koiran kunnon kohottaminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Valitettavasti Armi on koira, joka hakumetsässä varmaan juoksee itsensä vaikka hengiltä (jos kunto siis ei ole kohdallaan). Eli nyt vaan omasta niskasta kiinni ja lenkille.