Kyllä on uuvuttavaa tämä kevään tulo. En tiedä mihin kaikki energia on kaikonnut. Muutama viikko taaksepäin puhkuin treeni-intoa ja kisasuunnitelmat Armin kanssa oli jo hyvässä vauhdissa. Nyt tuntuu siltä, että ihan sama vaikka ei tyttöä kisakuntooa saisikaan ... kunhan ei tarvitse lenkille lähteä. *huoh!*

Lisäksi Armi aloitti juoksunsa nyt kaksi viikkoa sitten. Vaikka Armi heti alkuunsa teki selväksi Peikolle, ettei takapuoli ole haistelua varten (ainakaan vielä), on koiria pidetty erillään juoksun ensipäivistä asti. Pientä arjen hankaluutta on tämäkin seikka perhe-elämään tuonut. Onneksi on isohko talo, jossa monta ulko-ovea, ja upo-uusi korkea portti kodinhoitohuoneen ovella. Käytännössä eristyshoito on muuten helppoa, mutta Peikko vaan ei suosiolla ole eristykseen sopeutunut. Peikko-koikkeliini saa aikaan melkoisen metelin porttia/ovea hakkaamalla tai ihan vaan viskelemällä tavaroita. Jos tämä ei tehoa alkaa Peikkis järsimään tavaroita... parhaassa "tuhoamisiässä" kun ollaan. Aavistuksen uuvuttavaa...

Ennen totaalista uuvahtamista ehdittiin kuitenkin paljon puuhatakkin. Armin kanssa käytiin huhtikuun puolella Kärnän Sarin opissa Tampereella. Susanna oli järjestänyt briardeille hakupäivän, jossa oiottiin vanhoja vikoja ja opastettiin uusia "toivoja". Omasta pesueesta paikalle oli päässyt Hiisi-Biisi, joka hoksasi tuuli-ilmaisut upeasti! Täytyy sanoa, että myös Marika tuntui hoksaavan homman nopeasti, niin rauhallisen varmasti koiran ohjaaminen näissä harjoituksissa sujui. Paikalla oli myös Sini ja Jaana, Arttu- ja Luka-vauvojen kanssa. Oli kyllä tosi ihanaa nähdä myös vanhoja ystäviä päivän tiimellyksessä. Sinin päivän päätteeksi esittämä sauna-kutsu houkutteli kyllä enemmän kuin paljon...

Mitähän muuta tässä on ehtinyt tapahtua. Hugo-kissa söi valkovuokon, ja sain hiilitabletin perään. Sade on tuonut vettä pihan reunalla kulkevaan "niskaojaan", jossa Peikko vetää yksikseen kuraisia kiihdytysajoja. Ja rapa poiskuu...