Topin järkyttävien selkäongelmien saattelemana olen alkanut Armin selkää ja askeleenpituutta seurailemaan. Tuloksena päivittäinen huono omatunto; Mitä jos koiralla onkin jotain luustoperäistä ongelmaa, ja sen vuoksi hypyt ei kulje. Ehkä kyseessä ei ole tällä kertaa meille niin tuttu lihasjumi, vaan jotain vakavampaa. Ehkäpä Armin pentujen jälkeinen rauhallisuus johtuukin kovista kivuista...

Niinpä raahasin Armin Talviolle tarkastettavaksi. Hieman "hitaasti" Talviokin katseli minun soperrusta "pään riiputtamisesta ja koiran huonoista hypyistä". Armihan ei ole koskaan ontunut mitään jalkaansa, eikä vinkunut ylösnoustessaan, joten aloin jo itsekkin epäillä itseäni siinä selitellessäni. Talvio tutki Ampun ensin käsikopelolla. Kyynär- ja polvinivelet vaikuttivat hyviltä. Refleksit olivat myös ok. Ainoa mihin Armi reagoi oli oikean jalan taaksevetäminen. Tästä Armi päästi pienen vingahduksen. Talvio selvitti, että näillä saattaa toki olla lonkissakin häikkää. Minä taas siihen sopertelin, että koiralla on kyllä A:n lonkat... mikä ei tuntunut ihan vakuuttavan. Mielessäni mietin olisiko Armi voinut loukata oikean lonkkansa niin pahasti jossain. Olispa "juhlavaa" kun Armilla nyt pentujen jälkeen todettaisiin oikea lonkka Ö:ksi...

Kuvat siis otettiin lannerangasta, kaularangasta ja lonkista. Lanneranka ok (jippii) myös kaularanka ok, sekä lonkat yhtä priimat kuin kolme vuotta sitten! Vastaanottoapulainenkin totesi ohimennessään, että ohhoh! Siinä on oppikirjan kuva A1-lonkista :) Helpotuksen huokaus...vaiko sittenkään. Talvio mietiskeli mikä nyt aiheuttaa tuon kivun Armin jalassa, ja heitti ilmaan yhtenä vaihtoehtona punkin pureman. Näistä tosiaan saattaa olla seurauksena kokolailla viheliäisiä jälkitauteja. Mieleeni muistui heti Armin päästä astutusreissulla löydetyt kolme belgialaista punkkia. No sitähän ei voi koskaan tietää.

Talvio kurkisti vielä nieluun, ja kappas nielutulehdushan se siellä. Lisäksi lämpö 39 astetta. Sivulöydöksenä siis nielutulehdus. Armin pötkötellessä rauhoitettuna kuvauspöydällä tuli eläntenhoitaja antamaan ensimmäiset lääkkeet piikkinä niskaan. Hetken aikaa mietin piilokameran mahdollisuutta, kun piikkejä alkoi kertyä kokonainen värisuora. 1)antibiootti, 2)kipulääke, 3)kortisoni, 4)cartrofen, 5)b-vitamiini, 6)herätyspiikki ... ja hetken kuluttua oma neulatyynyni rämpikin jo lattialta pystyyn.

Nyt Armin oireenmukainen hoito käsittää antibioottikuurin, b-vitamiinikuurin, rimadyl-kuurin ja 10 pv. kuurin relaksanttia iltaisin. Lepoa viikon verran, ja sitten soitto Talviolle.

Aina yhtä masentavaa on todeta miten vaikea koirasta on päätellä onko se sairas/kipeä vai ei. Omalta sydämeltäni vierähti tosi suuri kivi Armin luustokuvien johdosta. Nähtäväksi jää, onko nämä kivut seurausta liian huonolla kunnolla (pentujen jälkeen) aloitetusta treenaamisesta, vai jääkö kivuista Armille elinikäinen vaiva (esim. punkin puremasta johtuvaa hermokipua). Selvää on, että omilla koirillani tulee jatkossa olemaan punkkipanta tai muu punkinehkäisy tästä lähtien joka vuosi maaliskuusta-lokakuulle.