Sunnuntaina kävimme ottamassa tottista briardiporukassa Turvesuolla. Mukana oli molemmat koiruudet vuorollaan. Peikon kanssa meni yllättävän hyvin. Ennalta olin ajatellut, että panostan Peikon kanssa rauhoittumispuoleen...niin siis aloiteltiin. Lepo taukoja pidettiin tiuhaan, sillä Peikon keskittymiskyky vastaa ihan ekaluokkalaisen pikkupojan (vilkkaan sellaisen) keskittymiskykyä :). Aikamme laamailtuamme, otti Annamari meitä niskasta kiinni ja sai meidät vakuuttuneeksi, ettei näin vilkkaalla koiralla voi ottaa tottista etanavietissä. Jos minä en järjestä toimintaa, niin Peikko ottaa toiminnan seuraamisen ulkopuolelta. Laitettiin hieman töppöstä toisen eteen, ja homma oli heti paremman näköistä. Tauoilla kuitenkin edelleen panostetaan siihen rauhoittumispuoleen...

Armi teki muutamia tokon avo-luokan luoksetuloja vaihtelevalla menestyksellä. Armin luoksetulohan on hiipunut tämän liikkeen myötä masentavaksi hiipimiseksi. Jonkun verran sitä on saatu korjailtua, mutta välillä se kyllä nostaa päätään. Lisäksi hieman kauko-ohjausta, ja pieni pätkä seuraamista. Siinä sitä toipilaalle tarpeeksi hommaa. Huomasin, että yksin treenaillessani olen alkanut junnaamaan kisamaisia liikkeitä... kun koira kerran osaa. Ihmeellisesti Armikin vaan innostuu kun sitä kehuu kesken liikkeen ja palkkaa enemmän. Kiitos vaan huomiosta Annamari! -tähänkin siis tarvittiin ulkopuolinen silmäpari :/

Tiistaina otin hakutreeneihin Peikon paikkaamaan Äippäänsä, sillä Armin lepoloma jatkuu vielä. Peikko rukka, jolle ei ole missään vaiheessa edes makkararinkiä otettu, pääsi siis kylmiltään tuuli-ilmaisua kokeilemaan. Hauskaa oli nähdä miten Peikko nappasi ilmasta hajun, mutta luopui siitä useammin kuin kerran risteillessämme kohti maalimiestä. Tämä johtuu varmasti siitä, ettei tuolla maalimiehen hajulla ole varsinaisesti mitään merkitystä Peikolle, kunhan hieman kiinnosti metsän hajusta poikkeava hajun tuulahdus. Lopulta Peikko päätti lähteä  hajun perään. Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun Peikko melkein hyppäsi metrin ilmaan "Wääk! Täällä metsässä on joku tyyppi piilossa!". No broilerpullat kuitenkin korvasivat ensijärkytyksen. Ehkä olisi voinut esitellä asian Peikolle jollain "pehmeämmällä" tavalla, mutta eipä tuossa nyt ole juurikaan menetettävää. En näe, että jaksaisin Peikon kanssa hakua ihan tosissaan yrittää. Jos edes siihen jälkeen riittäisi aika...huoh!

Eilen huomasin, että Peikolla lörpöttää alaluomet erikoisesti. Tarkempi tarkastelu osoitti, että Peikon vilkkuluomien sisäosa oli jokseenkin "turvoksissa" ja ikäänkuin pieniä vaaleanpunaisia "rakkuloita" tursusi vilkkuluomen sisältä. Sain silmälääkärille ajan täksi aamuksi. Näitä rakkuloita nuorilla koirilla on kuulemma useinkin. Aiemmin niitä kuulemma on penslattu, mutta vilkkuluomen sisäpuolella on myös kyynelkanava, joka saattaa ottaa nokkiinsa penslauksesta. Nykytietämyksen mukaan koiran immuunipuolustus yleensä hoitaa rakkulat penslaamattakin. Peikko sai siis silmätipat, jos homma ei niillä selviä voidaan penslausta harkita. Vaarallisia rakkulat ei kuulemma ole. Nämä rakkulat kuuluvat kuulemma nuoren koiran immuunipuolustuksen kehitykseen, kuten esinahantulehdukset sekä anaalirauhasen tulehduksetkin. Pippelitulehdustahan meillä ei ole vielä ollutkaan. Sitä odotellessa...