Pari viikkoa taaksepäin alkoi sitten se kovasti odotettu loma. Heti loman alkajaisiksi oli suunniteltu varsinainen rutistus. Olin etukäteen pyytänyt, että saisin perjantain vapaaksi, jotta voisimme suunnata auton kohti Oulussa järjestettävää erikoisnäyttelyä. Lopullisessa työvuorolistassa vapaapäivän sijaan perjantai olikin nukkumapäivä, eli olisin vielä to-pe yön töissä. Tiesin etten voisi millään ajella yövuoron jälkeen kahdeksan tunnin matkaa Ouluun. Ja kun lisäksi Janne tuli lasten kanssa Espanjasta tuona samaisena torstai-perjantai yönä, ei myöskään Jannen jaksamiseen ollut luottamista.

Päätimme siis levätä perjantaipäivän ja ajella lauantai-aamua kohden Ouluun. Tosin lepäämisestä ei tullut juuri mitään, sillä lapset eivät olleet lentomatkan jäljiltä lainkaan väsyneitä. Kituuttelimme siis "hereillä" iltaan asti, kunnes lapset matkasivat mummolaan. Illasta nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme ajamaan kohti Oulua klo 24. Ei siis järjen hiventäkään!!! Ainoa motivaatio matkaanlähdölle oli rakkaiden ystävien kokoontuminen Ouluun sekä Oulun tyttöpentujen (Ritan ja Mallan) jälleennäkeminen. Molemmat tytöt oli ilmoitettu näytelmiin, mutta huono tuuri alkoi jo alkuviikosta, kun Malla sai häntäänsä märkivän haavauman. Haavauma saatiin antibiooteilla kuivumaan, mutta viimetinkaan jäi päätös menisikö Malla kehään vai ei. Ajatuksena oli, että tyttö saattaisi aristaa häntäpäätään tuomarin käsittelyssä.

Ritan huono onni alkoi perjantaina, kun neito meni hakemaan leikkiin väärää kaveria. Tuloksena puremahaava kuonossa ja pieni reikä silmäkulmassa. Lauantaihin mennessä huuli oli jo tulehtunut ja kipeä, joten katsoimme parhaaksi antaa Ritan nauttia erkkarin tunnelmasta ilman huulten räpläämisiä. Antibioottikuurille joutui myös tämä tyttö. Mukavaa oli kuitenkin nähdä miten hieno tyttö Ritastakin on kasvanut.

Malla osallistui näytelmiin kaiken arpomisen jälkeen. Häntä ei ollut enää arka, edes mitattaessa. Neiti sijoittuikin kovassa junioriluokassa kolmanneksi saaden ERI:n. Hienosti jaksoi Malla esiintyä loppuun asti. Toisin kuin vauhdikas veljensä Peikko. Peikolla homma repesi jo siinä vaiheessa kun koko runsas junioriluokka juoksi yhdessä kehässä. Tiesin tämän toki jo etukäteen; Sen siitä saa kun antaa saalisviettisen koiran juoksennella kissojen ja lintujen perässä vapaasti mielensä mukaan. Yksin juostessaa Peikon maltti riittää vielä hännän alhaallapitämiseen, mutta ei tosiaan näköjään muiden kanssa. Tuomarin mielestä Peikko oli ikäänsä nähden "puhutteleva", mutta siis lähinnä hännästä johtuen EH. Sijoitus junioriluokassa kuitenkin neljäs! :D Tuomari kyllä mainitsi kauniisti "I didn't see any movement at all". Tarkoitti varmaan ettei nähnyt lainkaan kunnollisia liikkeitä... sillä liikettä meidän esityksestä ei siis tosiaankaan puuttunut. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, toistaiseksi valitsin jälkimmäisen...

Armin kanssa osallistuttiin lopulta tokomestiksiin, sillä hieman piristymistä oli viikon aikana tapahtunut. Liikkeitä ei tosin osattu sen paremmin kuin ennenkään ;). Armi oli tosiaankin lähes ennallaan. Haukahti muutamat kiukkuiset haukahduksetkin kun tallasin varpaille juuri ennen kehään menoa. Armi teki kaiken kaikkiaan liikkeet reippaammin kuin toko joukkue SM:ssä, ja tuloskin olisi ollut hieman parempi, jos hyppy ei olisi mennyt nollille. Armi siis istui hitaasti esteen takana, ja arpoessaan siirtyi sen verran vinoon esteeseen nähden, ettei enää tehnyt paluuhyppyä. Näin se kuitenkin on ... jälkeenpäin arpominen on turhaa, jos liikkeitä ei osaa. Tuloksen hikinen ykköstulos 160,5p. Nyt hengähdetään hieman ja kerätään kuntoa jos syksyllä vielä hakukokeisiin jaksaisi ponnistaa. Ehkä sitten talvea vasten taas tokoa voittajaluokkaa silmälläpitäen.

Niin saatiin päivä putkeen. Pepestä leivottiin erkkarin ROP ja sitä juhlistettiin kuohuviinitarjoilun kera. Tosin pääaiheina oli Pepen valioituminen viralliseksi muotovalioksi käyttötulosten tiimoilta sekä Taimin hieno TVA-arvo. Juhlistaminen jäi Jannelle ja Timpalle hieman "päälle", sillä kepo-valjakko oli työnnetty hotellin yökerhosta ulos valomerkin jälkeen. Mukavaa oli! Erityisesti myös se, että Sini ja Jaana olivat jaksaneet paikalle ihan turistimielessä vauvakaravaanin kanssa :)

Paluumatkaa taitettiin sitten uupuneen mieshenkilön kera... ajaminen jäi suurelta osin omille harteille.

Seuraavana viikonloppuna käytiin mökillä, jossa myös Jannen sisko oli Piinan kanssa. Luontevasti Piina esitteli Armille omat alistumisen merkkinsä, ja kohta äiti ja tytär pötköttelivät pellossa makuupainia harrastaen. Selvästi Armilla ja Piinalla on samanlainen tapa leikkiä. Siinä missä Peikko mielellään juoksee, juoksee ja juoksee, heittäytyy naisväki maahan pieneen mattorandoriin. Mukavasti meni yhteismökkeilyt.

Eilen tuli Elli vuorostaan viikonloppuhoitoon. Illalla en jaksanut enää tyttöjä yhteen päästää, mutta aamulla sitten uusin voimin laitettiin pakka yhteen. Elli on elämänsä elänyt Nanan ikeen alla, joten tervehtiminen sujui mutkitta. Armikin meni ihan sanattomaksi, kun Elli heitti puolen tunnin samban ja heittäytyi selälleen ihan vain pienestä vilkaisusta. Mutkattoman oloinen tyttö, kissojen tervehtimiset sujui ilman dramatiikkaa, ja lapset näyttävät olevan täysin normaalia elämää tälle Elli-neitoselle.

Loma kuluu aivan liian nopsaan. Ekat kaksi viikkoa on sujahtanut kuin siivillä. Heti ekan lomaviikon alussa kaaduin polkupyöräillessäni Armin kanssa. Enpä muista milloin olisin viimeksi kaatunut, siitä lienee reilusti yli 20 vuotta! Onneksi oli kypärä päässä, sillä pää paukahti soratiehen aikalaisella voimalla. Itseasiassa niin, etten lopulta yöllä saanut enää nostettua päätä tyynystä. Toisen puolen niskalihakset oli retkahduksessa niin pahasti revähtäneet. Lääkärireissu siitä sitten tuli, ja niskaa paranneltu pikkuhiljaa lääkkeiden voimin. Onneksi on loma, niin voi rauhassa potea...