Viimeiset kolme viikkoa on hujahtaneet ohi aivan pikavauhtia. Heti juhannuksen jälkeen pakkasin perheen lentokoneeseen kohti Espanjaa. Itse jäin kotiin koiravahdiksi ja työn orjaksi. Kesällä tuntuu tämä kolmivuorotyö korostuvan, kun kesäsijaiset tekevät vain päivävuoroja. Päivystysvuorot jää sitten meidän "konkareiden" harteille.

Hurjasta työputkesta toivuttuani iski tajuntaani, että tokon joukkue SM-kisoihin on vain viikko aikaa. Ilmoitin Armin aikanaan varalle, jos joukkuetta ei saataisi kasaan (Susannan painostuksesta). Ja yllätys, yllätys jälleen kerran löysimme itsemme joukkueesta. Armin oli nyt siis osallistuttava AVO-luokkaan, koska alokkaasta nuo kolme ykköstä on jo hinkattu. Nuo AVO:n liikkeet on tuottaneet meille hieman päänvaivaa, sillä koulutustaitojen puutteessa saan niitä opettaessani vain koiran epävarmaksi. Esim. Armi luoksetulo tyrehtyi pelkäksi "nytkähdykseksi" aiemman vauhti-luoksetulon sijaan. Kauko-ohjaus on ollut Armille "oksennusliike" kautta-aikain. Vakavana tyttönä Armi ei voi ymmärtää miten paikallamakuusta yht'äkkiä saakin nousta, kun aiemmin nouseminen on ollut kuolemaa vakavampi juttu :/

Näiden ongelmien lisäksi huomattiin Armin kävelevän perään liikkeestä seisomisessa. Tätä aloinkin sitten hinkkaamaan iskemällä makkaran suuhun aina jättäessäni koiran liikkeestä seisomaan. Maanantaina piipahdin Turkkusessa vierailemassa Jennyn ja kumppaneiden toko-treeneissä. Jenny oli saanut Ellin, Fetan ja Mirkun ujutettua Leena Välimäen oppiin. Joten kun sain itseni puhuttua treeneihin mukaan oli Turkuun lähdettävä, vaikka sitten yötämyöten.

Armin seuraamisen poikittamista korjattiin vaihtamalla makkara vasempaan käteen. Niin toimiva kuin tämä vinkki olikin, sain huomata keskiviikkona karmean seurauksen. Itse harjoittelen seuraamista aina kytkettynä (AVO-luokassa on vain vapaana seuraaminen). Nyt otin seuraamista kisoja ajatellen vapaana, ja kappaskappas ... koira tipahti matkasta aina muutaman seuraamismetrin jälkeen (mikä on Armille ennenkuulumatonta). Itse olin yhtä ymmällään kuin koira. Armin naamasta paistoi epätietoisuuden ilme. Mielessäni ajattelin, että voisin yhtä hyvin heittää hanskat tiskiin. Kokeeseen on aivan turha mennä, jos koira ei edes seuraa kunnolla.

Nyt sitten aloitettiin treenit kolme kertaa päivässä. Torstaina aamulla tajusin, että Armi jättäytyy vapaana seuraamisessa pois kyydistä koska haistaa vasemmassa kädessäni makkaran ja "tietää" sen tarkoittavan seisomaliikettä. Itseasiassa Armi jättäytyi seuraamisessa heti kun edes näki vasemman käteni vilahtavan silmäkulmassaan. Tämän huomasin, kun seurautin Armia niin, ettei vasen käsi heilunut ollenkaan (luontevan näköistä ;)). Torstai-iltana siis jätettiin makkarat treeneistä pois, ja alettiin veivaamaan patukan kanssa seuraamista. Muutama asiallinen pätkä seuraamista saatiin aikaiseksi. Perjantaina otin seuraamista enää kerran toivoen, että tämä onnistunut seuraamispätkä kantaisi kisan yli.

Seuraamisen lisäksi otin luoksetuloa ilman pysäytystä (jotta koira EDES lähtisi liikkeelle) sekä kokeiltiin AVO-luokan hyppyä (keskiviikkona ekaa kertaa). Muutamat maasta-istumaan nousut kauko-ohjauksia varten ja siinä se sitten oli... Herran haltuun. Viikossa voi näköjään aika monta varmaakin asiaa pilata. Noudon jätin siis ihan suosiolla harjoittelematta...

Perjantai-aamuna koin vielä yhden järkytyksen. Armi livahti pukuhuoneen sohvalle käydessäni suihkussa. Suihkusta tullessani sohvalla odotti "tyhjäkatseinen" briardiäiti. Tiesin Armi olevan valeraskaana, mutta tämä oli jo liikaa! Tuolle sohvallehan Armi aikanaan synnytti ekan pentunsa, joten paikka sai koirassa aikaan  varmasti aikalaisen hormoonimyrskyn. Armi ei liikahtanutkaan pyytäessäni sitä pois sohvalta, joten väkivalloin kampesin rouvan lattialle. Portti kiinni, ja Armi jäi piippaamaan portin taakse. Jippii! Se siitä toko-kokeesta.

Lauantai-aamuna kello soi 04.40! Pakkasin koiran ja kimpsut ja suuntasin kohti Kiloa, josta nappasin Annamarin ja Taon kyytiin. Paimiossa koko joukkuetta kohtasi järkytys! Kehät oli ahdettu erittäin pieneen tilaan, jopa niin, että osa kehistä oli toistensa "sisällä". Kehien laidalla ei ollut liikkumatilaa, joten pienten kehien laidat pursuilivat koiria. Muunmuassa voittajaluokan noudot otettiin suoraan yleisön joukkoon. Kehä oli todella niin pieni, että kapula lensi säännönmukaisesti kehä reunalle, jossa taas seisoskeli koira, jos toinenkin.

Oma joukkueemma starttasi puolilta päivin...harmittavasti niin, että kaikki suorittivat yhtäaikaa omissa kehissään. Täytyy kyllä sanoa, että voi olla vain tyytyväinen Armi suoritukseen. Tissit polvissa roikkuen Armi jaksoi seurata koko kaavion läpi. Omasta mielestäni tämä seuraaminen ei ollut sitä "parasta" Armia, mutta toko-suraamiseksi lähes täydellistä :), tästä siis 9! Nouto 9,5p. tämänhän Armi osaa. Jättävissä liikkeissä Armi sitten jo valpastui, tosin ei kyllä poikittanut niin kuin normaalisti. Tuomari mainitsi "palveluskoiramaisen" seuraamisen tuovan levottomuutta liikkeeseen ja siitä lähtikin maahanmenossa 1,5p. (siitä siis 8,5). Seisoma liikkeessä sakotettiin pk-maisen seuraamisen lisäksi yhden etutassun liikuttamisesta siirtyessäni koiran taakse. Tuomari meinasi antaa tästä 7, mutta sanoi että kai tästä kuitenkin voi antaa 7,5p. Tosin kaavakkeeseen oli kuitenkin kirjattu tuo 7 :( , kaavakkeet käteen saadessamme oli jo ihan sama mitä niihin oli kirjailtu (0,5p. kahden kertoimella tarkoittaa yhtä pistettä lopputuloksessa). Luoksetulossa Armi tuli vauhdikkaasti, pysähtyi hyvin, ja käveli (!) loppumatkan suoraan sivulle ... heh heh! On niin fiksu koira, että tietää (omistajaansa paremmin) että toko-kokeessa voi tulla suoraan sivulle. Tätähän on nähty aiemminkin (vikassa alo-kokeessa)...

Kauko-ohjauksessa olin itse täysin "puulla päähän lyöty" kun Armi nousi kauniisti käskyillä ylös. Liikkeiden vaihtojen väliset ajat olivat todella pitkiä. Kaksi kertaa niin pitkiä kuin voittaja-luokan kakeissa (asiaa oli helppo vertailla sillä liikkeitä suoritettiin samaan aikaan melkein vierekkäisissä kehissä). En tiedä tuleeko näin olla, vai oliko liikkeenohjaajamme sekuntit pidempiä kuin voittajaluokan liikkeenohjaajan. Tästä kuitenkin aiheutui se, että Armi kertaalleen nousi istumaan juuri ennen käskyä (varmaan suun aukeamisesta). Tuloksena kuitenkin 7p. johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Hypyssä Armi hyppäsi ja tapansa mukaan istuutui aivan esteen taakse. Tuomari ja liikkeen ohjaajakin hämmästyivät kun Armi hyppäsi paluuhypyn tyylipuhtaasti ilman kosketusta. Tästä siis 9p. Paikallamakuusta Armi sai luonnollisesti 10p. (Armin takuuliike) ja kokonaisvaikutelma 8.75p. (tuomareiden keskiarvo), joten lopputulos 166.75p ja ykköstulos! Jee! Tuomarilinja oli tiukka, joten ainakaan ilmaiseksi ei voi sanoa pisteiden tulleen. Ehkäpä me nyt sitten aloitamme voittajaluokan liikkeiden hinkkaamisen ... jospa joskus sitten...

Viikon kuluttua on rotumestikset, ja tämä viikko näyttää mihin vireeseen Armi saa lauantaita varten. Jos valeraskaustunnelma vain pahenee, jätetään koitos väliin. Tuloksellahan ei olisi merkitystä, koulutustunnusta en aio jäädä avoimeen hinkkaamaan, ja siirtotulos tuli näissä kisoissa. Mutta en viitsi koiraa ehdoin tahdoin käydä kisoissa pilaamassakaan. Vaikka eilinen tuntuikin juuri siltä...

Eilisen kisapäivän loppu olikin jo toinen tarina. Omat kehämme loppuivat klo 15 paikkeilla, ja jäimme odottelemaan kilpailukirjoja. Tunti toisensa jälkeen kului tuloksia ei tullut ja useiden kyselyiden piinaamat järjestäjät sulkeutuivat lopulta toimistoon. Annamari kävi moneen otteeseen kysymässä kirjojamme tuloksetta. Järjestäjien tietokoneohjelma oli laskenut pisteitä väärin, ja lopulta ilmeisesti pettänyt kokonaan. Järjestäjät joutuivat siis laskemaan kaikkien yli 300 koirakon pisteet käsin! Klo 19.45 Annamari kävi uupuneena rukoilemassa kilpailukirjojamme, ja lopulta joku työntekijöistä kävi ne kaivamassa. Aikalaista säpinää pihalla aiheutti käsiimme ilmestyneet kilpailukirjat. Jokaisella oli halu päästä kotiin raskaan päivän jälkeen (säälitti esim. Keuruulainen joukkue, jota yhden joukkueeseen kuuluvan luokkavoittajan vuoksi pidettiin "panttivankina" kisapaikalla). Jos rotumestikset ei olisi viikon kuluttua, olisimme ilman muuta jättäneet kilpailukirjat järjestäjien postitettaviksi. Kotona olin klo 22! Onneksi Minna oli hakenut Peikon päivällä heille leikkimään Piinan kanssa. Muuten vastassa olisi ollut ylienerginen Pöödipoika. Näillä asetelmilla en siis todella jaksanut vähääkään välittää, jos Armin seisoma-liikkeestä jäi 0,5 pistettä saamatta :)

Joukkueemme sijoituksesta ei edelleenkään ole mitään tietoa. Annamari ja Tao tekivät hienon ykköstuloksen ALO:ssa (186p.), Sari ja Eppi kolmostuloksen AVO:ssa, VOI-VOI-koirakot jäivät ilman tulosta; Susanna ja Iines 186p. ja Noora ja Bertta 125p. (tai jotain sinne päin). Päivä oli rankka! Aurinko paistoi tuskaisen kuumasti, ja minä...yllätys, yllätys poltin nahkani...