Paljon on tapahtunut taas muutamassa viikossa; Lokakuun puolivälissä saimme pikku-Riesan meille hoitoon. Mikä valloittava pakkaus! Neiti ei kertaakaan piipannut tai esiintynyt levottomasti. Ikään kuin paikka olisi Riesalle täysin tuttu. No...onhan Riesa tosin nukkunut ensimmäisen Suomen-yönsä täällä, mutta kuitenkin. Lasten kanssa neiti oli yliveto, ehkä hieman vieraskorea, sillä kertaakaan ei pentunaskalit uponneet lasten vaatteisiin. Kotona sentään harrastetaan kokovartalopuruja Ronjan (2v.) fleece-haalariin. Lapsilla jäi Riesaa iso ikävä...Sini lupasi antaa neitoa hoitoon toistekin :).

Armi kanssa on treenattu lyhyessä ajassa enemmän kuin koko vuonna. Hakuryhmällämme on ollut hieman "käynnistymisvaikeuksia", ja treenikerrat on kyllä aika harvinaista herkkua. Treenikaverini Laura sai minut kuitenkin yllytettyä vuoden viimeiseen hakukokeeseen. Päätös piti tehdä nopsaan, sillä paikathan menevät alta aikayksikön. Ilmoittauduttuani huomasin, että minulla on yövuorot samana viikonloppuna! Onneksi sain vuorot vaihdettua, mutta tästä hyvästä olen saanut puskea sikamaisen putken yövuoroja viime viikolla.

Lisäksi tajusin, etten ole harjoitellut esim. hyppyjä (Armin kompastuskiveä) kuin kerran tänä vuonna :( Valitettavasti PK-kokeessa hypyt muodostaa 30 pistettä, joten koularia ei todellakaan tipu, jos esim. molemmat esteet tulee kierrettyä...glup! No, näkeepähän ainakin sen tason missä ollaan maaston osalta, jotta voi sitten ensi vuotta ajatellen hieman panostaa treenaamiseen... hahahaa (näinköhän)...

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ihan "putkeen". Armi sai viattoman näköisen viiltohaavan etutassuunsa. Luulin sen jo parantuneen, kunnes hyppytreenin jälkeen Armi ontui tätä tassuaan. Haava oli auennut uudelleen hyppyjen etutassuun aiheuttaman paineen vuoksi. Ei kun toipumaan. Viikko sitten metsässä Armi ja Peikko poikkeuksellisesti juoksivat suoraan polveeni niin, että se taipui aimo annoksen taaksepäin. Muutamia tähtiä katseltuani nousin ylös ja kävelin lenkin loppuun. Nyt polvi kestää kävelemisen hyvin, kunhan polvi ei käänny yhtää sisään päin. Nähtäväksi jää, miten se kestää metsässä juoksentelun...

Viimeisimpänä riemuna Peikko oli reväyttänyt itsensä...*huoh!* Tätä ollaankin jo odotettu; Tullessani eilen yövuorosta oli Peikko vastassa vaisuna, selkäänsä köyristäen. Hetken roikutti jopa vasenta takajalkaansa. Varasin samantien lääkärin ja iltapäivällä suuntasimme Apexiin. Kipeänäkin Peikko oli oma valloittava itsensä, pieni pusupoika. Selkä paineltiin läpi, ja eturauhanenkin tutkittiin. Mikään ei väräyttänyt Pexin ilmettä. Eläinlääkäri kyseli Peikon kipuherkkyyttä noin yleensä, ja siinä vaiheessa tajusin, etten ole kertaakaan kuullut ulahdusta Peikon suusta...missään tilanteessa. Ja tämä poika on koheltanut itsensä kanssa niin paljon, että varmasti välillä on myös sattunut. Pentutestissähän koko pentue todettiin korkean kipukynnyksen omaavaksi, mutta Peikko taitaa olla täysin "tunnoton".

Tila vaikutti pehmytkudosvauriolta (revähdys), mutta kuvat otettiin varmuuden vuoksi. Selkäranka oli aivan siisti, lonkat puolestaan hieman löysät. Kuitenkin niin siistit, ettei takajalan roikuttaminen voisi näistä johtua. Kyselin kuvia mukaani, mutta Apex ei anna kuvia sillä selityksellä, että asiakkaat unohtelevat niitä kotiin jos niitä jatkossa tarvitaan. Ihmeellinen käytäntö! Lopulta pyysin saada edes nähdä kuvat. Hyvä että näin, sillä itseäni huojensi valtavasti nähdä, että lonkat olivat varsin siististi muodostuneet, ja kai ne sitten löysät olivat jos eläinlääkäri niin sanoo... tätä on vaikea silmämääräisesti nähdä ilman tarkempia mittauksia. Tärkeintä on, ettei mitään nivelrikko-katastrofia ollut "muhimassa". Viralliset lonkkakuvat siirtyivät Peikon osalta nyt tulevaisuuteen (lähemmäs 2v. ikää), näin lääkäri suositteli. Totuus löysien lonkkien osalta taitaa olla se, että ne voivat kääntyä suuntaan tai toiseen... viralliset kuvat osoittanevat ainakaan mihin suuntaan Pexin lonkat on menneet.

Peikon hoidoksi arvottiin lepo ja tulehduskipuulääke. Kipulääkkeet popsitaan suurella halulla, maksanmakuisia kun ovat. Mutta lepo on pannassa...Peikko ei tunnista kyseistä sanaa. Lääkäri ehdotti myös hierontaa noin viikon kuluttua tästä. Itse asiassa tämä on ollut asialistalla jo jonkun aikaa, sillä olen itsekkin miettinyt, ettei kukaan voi juosta tuollaisia määriä ilman lihashuoltoa. Peikkoa voisi varmaan verrata kilpaurheilijoihin...sen verran liikkuvainen yksilö on kyseessä. Ehkä tästä saan hieman vauhtia aikeilleni.