Treenikaverini Laura sai minut houkuteltua haku-kokeeseen kokeilemaan avoimen luokan rataa. Kokeisiin täytyy nykyään ilmoittautua heti kun palveluskoirat-lehti painosta ilmestyy, joten noin muutaman minuutin harkinta-ajalla ilmoittauduin kokeeseen. Alunperin olin ajatellut tänä vuonna panostaa Armin kanssa kisaamiseen...iskikö sitten laiskuus, treenikertojen puute vai Armin alkuvuoden ongelmat pentueesta toipumisessa...who knows. Joka tapauksessa suuret suunitelmat typistyivät yhteen pakkassään kokeeseen, joka käytiin siis tänään.

Valmiiksi oli tiedossa, ettei viimeistelyharjoitukset olleet ihan loppuun asti viilattu. Ajattelin kuitenkin, että jos tottiksesta hikisesti saisi vähintään 70 p. ja jos kaikki maalimiehet löytyy niin esineillä (joita on otettu tänä vuonna peräti 2 kertaa...) tai maalimiesten löytymistekniikalla ei ole niinkään merkitystä. Siirtotulokseen riittää maastosta 150p. minkä yleensä kyllä saa kasaan, jos kolme maalimiestä löytyy. Omassa asenteessakin lienee siis korjaamisen varaa, mutta tiedostan ettei Armin taso tällä hetkellä ole sitä voittajaluokan tasoa millä ykkösiä tahkotaan. Ja toisaalta nyt on taas pitkä tovi aikaa treenata puutteita, jatkettaisiin ensi vuonna sitten avoimessa tai voittajaluokassa. Tälle vuodelle on enää yhdet ainoat kisat... joulukuussa (sinne en todellakaan mene Armi jäädyttämään).

Joka tapauksessa tänä aamuna herätyskello soi klo 6.30. Samalla kun mielessäni arvoin harrastuksen järjellisyyttä niin myös siunailin, että koe järjestettiin Vihdissä, eikä jossain useamman tunnin ajomatkan takana. Koe alkoi meidän osalta tottelevaisuusosuudella, ja Armi tekikin melkoisen mukavan näköistä seuraamista. Armin poikittaminen on hyvin korjaantunut (lieväksi vinoudeksi) ja tyttö oli hyvässä vireessä. Yllättäen Armi jäi istuma liikkeessä seisomaan :o ... sen siitä saa kun alkaa olettamaan koiran osaavan jotain "takuuvarmasti". Maahanmeno ja luokse tulo ok... mutta blääh! Armi hilasi itsensä suoraan sivulle istumaan. Luoksetulon vauhti on kuitenkin saatu palautettua. Seisomaliike sujui, muutaman askeleen tuli kyllä perään (paremmin seisoi istumaliikkeessä :/). Tasamaanouto toinen Armin takuuliikkeistä meni nyt niin kuin oletettiin. Ja sitten hypyt ... niitä nyt on epätoivon vimmalla treenattu, kokoajan tietäen, että tämä ei suju hyvin. Metrisen pystyesteen Armi hyppäsi tai paremminkin rämpi toiseen suuntaan, takaisin tulo meni kiertämiseksi. A-estettä Armi ei edes kokeillut. A-esteen kiertonoudosta saa kaikkiaan nolla pistettä, eli 15 pistettä taivaan tuuliin. Eteenlähettäminenkin on ollut Armille takuutavaraa, mutta viikko ennen koetta saatiin Armille tässäkin "virhe" aikaiseksi. Harjoituksissa Armi lähti eteenmenossa kentänlaidalla olevia lastenvaunuja kohti, korjaten lopulta alkuperäiseen "maaliin". Tämä koukkaus jäi Armille "liikemuistiin", joten seuraava eteenmeno tehtiin väkisin vasemmalle koukaten. Viime viikolla käytiinkin jalkapallokentällä ottamassa eteenmenoa molempiin suuntiin. Sillä seurauksella, että eteenmeno oli tänään nopea ja suoraviivainen, mutta vaati kaksi maahanmenokäskyä. Paikallamakuu oli erinomainen. Laskeskelin, että 70 p. tekee tiukkaa, mutta armeliaassa arvostelussa Armi sai 74p. tottiksestaan. Tuomari vielä mainitsi, että onpa mukavaa nähdä briardi pk-kokeessa. Linja oli kyllä yhtä lempeä kaikille, eli lisäpisteitä ei rodusta lohjennut...

Maastoon siis lähdettiin. Ensin esine-etsintään, jossa Armi juoksi ja pyöri parissakin paikkaa. Yhden esineen toi, ja ajan loputtua tuomari sanoi Armin merkanneen myös toisen. Se ei kuitenkaan tullut käteen asti. Jos nyt sitten tätäkin harjoittelisi, ja ihan vierailla esineillä...

Hakurata oli melkoisen haastava, risukkoineen ja korkeuseroineen. Koiraa ei näkynyt, kun sen oli radalle lähettänyt. Ja tämä koituikin meidän kohtaloksi. Tunsin itseni tyhmäksi, kun huusin Armia kerran...kaksi ja kolmannenkin... lopulta tyyppi tulee rulla suussa "hei mä löysin maalimiehen tuolta 50metrin päästä". Ekat tyhjät olivat siis ihan maltillisia, mutta kun koira kolmannella pistolla sai hajun maalimiehestä, niin turha huudella. Eka MM siis jossain vasemmalla 100 metrin paikkeilla. Toka löytyi sitten oikealta puolelta ehkä 150 metristä vastaavan katoamistempun jälkeen. Ja sitten tyhmä minä palasin 150 metriin ja laitoin koiran vasemmalle puolelle metsään. Sille pistolle Armin aika loppui, ja viimeinen maalimies jäi samalle puolelle 200 metriin. Pienellä laskutoimituksella olisi ehkä kannattanut laittaa tyynesti kohti takakulmaa, sillä toki se viimeinen maalimies siellä radan lopussa yleensä on. Armi jaksoi hyvin tehdä avoimen luokan radan, vaikkakin tiukkaa teki. Kunto ei ehkä vielä riitä, mutta se taistelutahto...

Maalimiehillä Armi kävi ylösoton jälkeen morjenstamassa ukot, ja minä annoin sen tehdä niin. Ehkä tätäkin harjoitellaan jossain vaiheessa toisin. Säännöissä tosin sanotaan, että ystävällinen "tarkastaminen" on sallittua. Onhan se toki tyylikkäämpää, jos koira ei maalimiehiä tervehdi.

Tulos jäi siis saamatta, mutta tulipahan rutkasti ongelmakohtia leivottua esiin. Armi, jonka hyvästä nenästä olen aina ollut ylpeä, työskentelee liian itsenäisesti. Ja varmasti kestää myös sen, että siihen puututaan. Ensin kuitenkin palautellaan, ja ehkä vietetään hieman talvilomaa. Ensi vuonna taas sitten panostetaan ... vähän niin kuin tänäkin vuonna...hahahaa!

Maastosta lähdettiin suoraan kotimatkalle. Ehdin kääntyä metsätieltä Hanko-Hyvinkää -tielle kun huomasin, että autosta kuuluva kolina ei johdu möykkyisestä metsätiestä. Ei kun tien sivuun; Auton vasen etukumi aivan tyhjä. Janne oli edellisenä päivänä vaihtanut renkaat, ja nyt rengas oli selkeästi TYHJÄ! Soitin Jannelle, joka lähti samantien matkaan tuomaan vararengasta kotoa (sekin vielä, vararengas ei siis ollut mukana... ajatella, jos kisat todellakin olisivat olleet kauempana). Laura lupautui puhelimessa renkaanvaihtoapuun (ei ollut vielä ehtinyt kauas) ja yksi nuori (ja komea) teiden ritarikin pysähtyi tarjoamaan apua, mutta kun ei ollut rengasta niin jouduin kieltäytymään avuntarjouksista.

Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa ei ollut itku kaukana. Tunti kylmässä autossa (vastustan auton tyhjäkäyntiä sinnikkäästi), Armi märkänä (turkkiin sulaneen lumen vuoksi) takakontissa. Onneksi Armilla oli sentään takki, tosin sekin jo hieman kostea sisältä. Puoli tuntia sinnittelin ja lopulta otin Armin ja lähdin kävelylle. Tulipahan palauteltua Armi mahdollisista kisasta kertyneistä maitohapoista. Janne tuli, rengas vaihdettiin, ja lopulta päästiin ... aah kotiin!