Erikoisnäyttely mennä hujahti. Kasvateista tällä kertaa paikalle olivat uhrautuneet Hiisi ja Elli omistajiensa kera. Hiisi sai heti kehän alussa kokea lähikosketuksen kanssakilpailijan kanssa, mikä johti herran korkeaan hännänkantoon. Toisaalta tämä oli Hiisin ensimmäinen ulkonäyttely, joten voihan niitä syitä etsiä mistä vaan. Totuus on, että häntä oli korkea, kun juostiin muiden urosten kanssa. Yksin juostessa palasi Hiisin luonteva "rauhallisempi" hännänkanto. Komea poika sai ERI:n voittaen nuortenluokan. Kunhan poika tekee itsensä valmiiksi, ja Marika toipuu tämän näyttelyn järkytyksestä...

Elli taas ei viehättänyt tuomarivierastamme yhtään. Elli vuoro osui keskelle sadekuuron, joka liiskasi neidon olemattomatkin karvat näkymättömiksi. Eipä niillä kapeaa kuono-osaa peitellä. Lisäksi tuomari löysi koiran päästä hyvin vaaleat silmät (?) sekä kirjasi hyvän hännänkannon (?). Elli otti kehäpyörähdyksestä kaiken irti ... ja jatkoi samalla temmolla vielä seuraavan koulutuspäivän :D Miljoonat kiitokset Jennylle Ellin esittämisestä. Itselläni kävi pienoinen laskuvirhe omien kehäpyörähdysten suunnittelussa. Vaikea ajatella, että narttujen junioriluokka ja nuortenluokka ovat peräkkäin...

Junioriluokassa Riesa sai EH:n, ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Noottia tuli liian pienestä päästä (no kidding). Riesan kirjavaksi heittäytyneestä väristä tuomari ei ollut moksiskaan, mainitsi sen paranevan ajan myötä (mikä varmasti pitääkin paikkansa). Riesan ykkösvaltti onkin turkinlaatu ja tummat silmät ... ja niillä ei paljoa näyttelymainetta niitetä ;)

Niin, se Armin tulos tokon avoimesta luokasta jäi sen 7 pistettä vaille siitä viimeisestä ykköstuloksesta. Hyppy meni edestakas hyppelyksi ilman istumista :/ Tästä nolla (-10p.), joka sen ykkösen taittoi kakkostuloksesksi. Eipä se mitään, Armi teki niin hyvin kuin osasi ja mamman mieltä lämmitti tehdä töitä tomeran Ampsun kanssa.

Sunnuntaina aktiivisimmat pöödiharrastajat kokoontuivat vielä kouluttamaan koiriaan. Kilpailulutoimikunta oli järjestänyt koulutuspäivän, jossa kouluttajana toimi Giramin-kennelin kasvattaja Miia Kiviaho. Mukana olivat myös Elli ja Hiisi, joiden molempien tekemisenriemua oli ilo katsella. Kiitos jälleen Jennylle ja Marikalle. Lämpimiä läikähdyksiä tunsin sydämessä kun seurailin Armin lasten touhuja. Syytä olisi myös kiitellä takuuvarmaa matkaseuraa Siniä sekä Riesaa, joka matkan aikana ystävystyi (tai ainakin ymmärsi asemansa) Armin kanssa. Hieman jäi vähäiseksi nuo yöunet ... mutta maailma parani kertaheitolla.

Reissun jälkeen karu arki ja paluu lomalta töihin. Muutaman yövuoron jälkeen koittikin se päivä, joka oli varattu Riesan lonkkakuville lähinnä erikoisnäyttelyn ja dopingsääntöjen vuoksi. Annamari aktiivisena henkilönä polkaisi pystyyn viiden koiran kimppakuvauksen, jossa kuvattiin vihdoin ja viimein myös Peksi. Tänään siis Vihtiin Skutnabin arvioon. Peikon lonkat Skuti arvioi hyviksi ja laittoi kuvat B:nä menemään. Itse vaan olen niin skeptinen, että en niitä terveeksi julista, ennen kuin Kennelliiton lausuntopaperi on kädessä... we'll see. Riesan kohdalla Skuti esitteli ensin kyynärkuvat ja sanoi, että nämä ovat kyllä ihan puhtaat. Sen puoli minuuttia, kun lonkkakuvat olivat Skutin kainalossa, näin silmissäni jo maailman hirveimmät E:n lonkat. Lopputuloksena kuitenkin Skutin mukaan "päivän parhaat" A:n lonkat. Nyt vielä ne viralliset kirjaimet, niin voidaan julistaa tämä luku loppuun luetuksi.

Skuti piti meille vielä kovan saarnan siitä, ettei C-lonkkainen suinkaan ole sairas, kuten se usein mielletään. Sanoi vielä, että lonkkavikaa on vastustettu aktiivisesti useampi vuosikymmen, eikä lonkkavika prosentti yleisellä tasolla ole tippunut mihinkään. Lisäsi tosin perään, ettei hänkään tiedä missä oltaisiin, jos lonkkavikaa ei olisi vastustettu...