Huoh! Jotenkin tuo Armin henkiin herättely jäi ihan siihen viimeiseen hetkeen. Sen verran oli jo parin viikon aikana puuhasteltu, että mieleen muistui kaikki mahdolliset heikot kohdat mitkä kokeessa joko sujuu tai ei_suju. Kaukokäskyt ovat alusta alkaen olleet Armille hankalia, mutta kokeessa nämä on aina sujuneet. Nyt vanhat ongelmat taas nostavat päätään (Armi saattaa pompsahtaa eteenpäin ... tai vaihtoehtoisesti olla pompsahtamatta mihinkään suuntaan = ei tee mitään). Viimeisimmässä avo-kokeessa Armi laittoi hypyn nollille kiertämällä takaisin päin, joten tämäkin vaihtoehto on (enemmän kuin)mahdollinen. Ja tosi asiahan on, että kun pisteistä vähennetään Armin seuraamisen poikittamiset yms. reippaan tekemisen aiheuttamat "epäsiisteydet", ei noihin "nolliin" oikeastaan ole varaa. Jos haluaisi sitä viimeistä avo-ykköstä havitella.

Niinpä ... tarkoitushan oli osallistua "huvin vuoksi" (kun kerran siirtotulos voittajaan jos on). Aina sitä vaan herää jossain vaiheessa siihen, että toivoisi koiran esittävän "parasta osaamistaan". Tällä kertaa se tapahtui viikko ennen kisaa. Suurin ongelma on se, että Armi on paksu, siis lihava. Itselläni on jonkun näköinen (harha-?) käsitys, ettei koira tee parastaan, jos ruokaa tulee joka päivä itsestään niin paljon että siitä jopa lihoaa. Tästäpä siis Armin ruoka minimiin (siis entisestään), ja ruokakuppi tulee vain palkkioksi tehdystä treenistä. Siis huvin vuoksi...?

Muutaman päivän jälkeen (eilen illalla) huomasin luoneeni todellisen ongelman. Olin laittanut Armin ruokakupin nurmikolle muutaman metrin päähän hyppyesteestä (esteen viereen). Tätä kun pari päivää toistin, huomasin Armin suuntaavan hypyn jälkeen ruokakupille niin, että se astui juuri esteen "hyppylinjan" ohi. Paluuhypystä on siis turha haaveilla, jos Armi istuu jo valmiiksi esteen vieressä. Aikani tätä korjailtuani (ja hermoiltuani) päätin tänään aamuruoan yhteydessä laittaa kupin esteen taakse, niin että Armi hyppäisi kupin suuntaan, ja jäisi näin esteen taakse (ei viereen) istumaan. Juu... kaunis hyppy. "Istu" -käsky kaikui vaan kuuroille korville. Armi jäi "jököttämään" esteen taakse nenä kupin suuntaan. Kolme tämmöistä harjoitusta ja ymmärsin opettavani koiralle "kaksoiskäskyä" (=istutaan vasta toisesta käskystä). *HUOH!*

Siirsin kupin itseni taakse, ja taas hyppäämään. Menohypyssä Armi vilkaisi "paniikinomaisesti" taaksepäin (ruokakuppia), mutta hyppäsi. "Istu" -käskyllä Armi ponkaisikin paluuhypyn takaisin päin. Sama uudestaan ja allekirjoittaneen päässä pimahti (ei voi p**ele olla näin vaikeeta!). Pimahduksen jälkeen Armi päätti, ettei kertakaikkiaan ymmärrä mitä minä oikein haluan. Seuraava "hyppy" -käsky johti ... ei mihinkään. Armi jökötti vieressä ja sanoi "ettei leiki tätä leikkiä enää". No siitä päätellen Armilla ei ollut nälkä. Kuppi pois ja koira sisälle. Peikko esiintymisvuoroon; seuraamisen ja eteenmenon jälkeen Penu sai ruokansa. Armi istui sisällä nojatuolissaan ja katseli (ilmeisen katkerana) toimitusta.

Tässä kohdassa voi (jälleen) kiitellä, ettei Armi ole maailman pehmein koira. Peikon jälkeen otettiin Armi jälleen hyppy vuoroon. Kuppi jätettiin hetkeksi sisälle, sillä se tuntuu olevan Armille "elämää suurempi" ärsyke. Muutaman siedettävän hypyn jälkeen Armi sai aamupalansa. Armi siedettävä hyppy tarkoittaa siis sitä, että neiti istuu melkein kiinni esteessä ja paluuhyppy on "hieman" vaikea suorittaa (tulee kuitenkin ilman kosketusta suoritettua). Valitettavasti parempaan ei minun taidoilla päästä (ainakaan tässä ajassa), enkä näe sitä tarpeellisenakaan. Ylemmissä luokissa (jos nyt ikinä sinne asti jaksetaan kouluttaa) ei näitä tyhmiä tyhjänhyppimisiä ole. Kuka idiootti nyt ilokseen hyppelee edestakaisin. Ei ainakaan Armi.