No niin. Edelliseen jäljestyskertaan pientä lisäystä. Lopetettuani tietokoneella "raportin" kirjoittamisen, vilkaisin ulos. Peikkohan se siellä ... oli päästänyt itsensä ulos ja suuntasi kohti aiemmin jäljestetyn jäljen päättymispistettä. Niinhän se Peku lähti reippaasti jäljestämään vanhaa jälkeä takaperin... HUOH! ONNEKSI olin käynyt Armin kanssa imuroimassa jäljen puhtaaksi lihapullista, ettei ainakaan palkkiota takajäljen ajamisesta heruisi. Vaikka eipä tuosta omatoimijäljestyksestä kai ihan onnellinenkaan voi olla...

No tänään vielä urheasti viides jälki omaan metsään (näin hakkaat päätä seinään mentaliteetilla). Jäljellä edelleen lihapullia ja päässä aamuruoka. Nyt Peikko keskittyi hyvin, söi useamman pullan kuin viimeksi, mutta edelleen jätti ison osan syömättä. Alkupäässä jälki kulki hetken aikaa nurmikolla, jossa Peikko itseasiassa jäljesti esimerkillisen hyvin. Jäljen viimeisellä kolmanneksella Peikko sai kissan hajun ja lähti sinkoilemaan edestakas (ei ollut siis epäilystäkään mikä oli kyseessä). Huikkasin Peikolle, että tulepas takaisin ja laitoin jäljelle. Peikko laittoi nenän maahan ja ikään kuin sanoi "ai niin.." ja jatkoi tylsää jälkeä eteen päin.

Olin päättänyt jäljen autotallin taakse, ja näin ollen jäljelle tuli myös pienen ojan ylitys. Hieman ennen pihapiiriin saapumista Peikko lopetti jäljestämisen ja kääntyi kysymään onko todella tarkoitus mennä omaan pihaan? Sanoin Peikolle "jälki" ja Peikko jatkoi jäljestämistä jopa reippaasti ojan yli!

Jälleen käytiin Armin kanssa imuroimassa jälki puhtaaksi, ja nyt huomasin että Armi jäljestää Peikon jälkiä (tosin koukkaa aina alkuperäiselle jäljelle nappaamaan lihapullat). Tämä tuli selvästi esiin tuossa kissanjäljestyskuviossa, jonka Armi juoksenteli läpi ihan samoilla kuvioilla kuin Peikko (vaikkakin hieman pienemmällä sinkoilulla).

Olin pari tuntia poissa kotoa, ja kotiin tullessani satoi kaatamalla. Päästin koirat pisulle, mutta Armi kieltäytyi kaatosade-pisusta. Peikko sen sijaan suuntasi määrätietoisesti ulos. Normaalisti sateella Peikkokin viipyy vain hetken ulkona, ja nyt aloin jo ihmetellä missä herra luuhaa. Hetken koiraa huudeltuani alkoi minulle valjeta, että Peikko oli suunnannut taas tämän päiväiselle jäljelle. Tällä kertaa vain menosuunnasta käsin. Ajatus sai vahvistusta kun jäin katselemaan ikkunasta jäljen päättymiskohtaa, mistä likomärkä Peikko lopulta ilmestyikin. Hoh hoijaa ... onkohan näistä harjoituksista enemmän haittaa kuin hyötyä? No jos haluaa ajatella positiivisesti, niin onhan se kiva, että koiralle jää niin kova hinku jäljelle, että haluaa ajaa saman jäljen pari kertaa ... ei taida kuulostaa hyvältä...

Iltapäivällä suuntasimme Kirkkonummelle, missä osallistuimme Annamarin organisoimaan joukkosilmäpeilaukseen. Tai siis Peikko osallistui. Pupillia laajentavista tipoista huolimatta Peikon silmät tuppasivat reagoimaan valoon, mutta peilaus saatiin tehtyä; Ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Oikeasta silmästä löytyi (takakapselista) pieni määrä valkoisia pilkkuja. Kysyin silmälääkäriltä mitä kyseinen asia tarkoittaa. Vastaus oli: Ei mitään. Sikiöaikaisia jäänteitä, jotka eivät vaikuta koiran näköön, eivätkä ole perinnöllisiä. Lääkärin mukaan kyseessä on ikäänkuin "syntymämerkki". Nykykäytännön mukaisesti kaikki täytyy vain kirjata kaavakkeeseen.