Kuten blogipäivityksistä voi päätellä, tyssäsivät jälkiräpellykset yhtä ärhäkästi kuin alkoivatkin. Osaltaan voi syyttää kellonsiirtoa ja hurjaa vauhtia pimeneviä iltoja, mutta todellisuus lienee osaamisen ja motivaation puute. En nyt oikein tiedä miten tuon kanssa pitäisi edetä..

Jälkiharjoituksia on korvattu kunnonkohotuskuurilla, jota ohjeistaa synttärilahjaksi saatu sykemittari. Lenkillä ja kuntosalilla on käyty ahkerasti. Ja kun sykeemittari sanoo, niin lenkille on lähdettävä. Näin myös eilen. Huomasin kyllä, että ulkona sataa ja tuulee, mutta koska jollain sairaalla tavalla pidän sateessa juoksemisesta, päätin lähteä "any way".

Ensimmäisenä juoksuvuorossa oli Armi. Ehdimme juosta varmaan sata metriä kaatosateessa, kun tuulen ulvomisen yli kuului mieletön rytinä ja ryske. Syke pomppasi varmaan maksimilukemiin, kun pilkkopimeässä yritin miettiä mitä rytisee niskaan. Urheasti kuitenkin jatkoin lenkkiä vaikka ymmärsin, ettei kyse ollut pienestä syyssateesta. Matkalla katuvalot vuorotellen sammuivat ja syttyivät myrskyn johdosta, ja pimeässä meinasimmekin Armin kanssa kompastua tielle pudonneeseen puunoksaan. Hyvin epämiellyttävää, kun ei yhtään nähnyt mitä tiellä makaa. Isolla tiellä tuuli pääsi oikeuksiinsa ja hetken aikaa mietin nappaisiko se meidät kyytiinsä. Sadepisaratkin tuntuivat rakeilta, sellaisella voimalla ne hakkasivat naamaan. Hieman kurjaa oli, että unohdin laittaa Armille sadetakin. Ei varmaan tee hyvää selälle juosta jääkylmässä vesisateessa.

Takaisin tullessa sade kuitenkin lakkasi, joten pätin urheasti juosta lenkin vielä Peikonkin kanssa. Matkan varrella löytyi yksi tielle kaatunut puu, jota olikin jo koko kylän miehet pilkkomassa. Myös oman sähkölinjamme päälle oli kaatunut puu. Janne ilmoitti puusta sähkölaitokselle, joka lupasi hoitaa asian yön aikana. Tämä sähkölinjan päällä makaava puu olikin varmasti se, joka tuntui tulevan niskaan Armin kanssa juostessa.

Loppu lenkkin sujui kohtuullisesti, kilon painoiset lenkkarit jalassa. Vähänkö olin iloinen viime kuussa ostetusta kenkien kuivaimesta. Aamulla lenkkarit olivatkin jo ihan kuivat :) Hieman alkaa kyllästyttää tämä ikuinen sade! Kunhan vaan talvesta ei tulisi viime talven kaltaista...

Ja lopuksi viikon hienoin uutinen; Elli ja Jenny läpäisivät viikonlopuna BH-kokeen!! Elli on nyt ensimmäinen BH-bumerangi. Ensi kaudella voisi ehkä varovasti toivoa jo pk-kisatuloksia...? Hieman paineita Turun suuntaan...