Kävimme tänään Jannen kanssa metsässä tarkistamassa olisiko myrsky kaatanut muitakin puita kuin sen sähkölinjan päälle kaatuneen. Peikko sattui olemaan ulkona ja lähti mukaamme metsään. Tapansa mukaan Peikko otti järjettömiä spurtteja yksikseen. Jossain vaiheessa kuulin melko kaukaa haukahduksen ja epäilin sen olevan Peikko. Huusin Peikkoa ja pian Peikko rytistelikin paikalle. Meidät moikattuaan Peikko suuntasi taas sinne_mistä_tulikin, ja hetken kuluttua jälleen haukahdus. Huusin Peikon uudelleen luokse. Tälläkin kertaa Peikko tuli, ja suunnisti taas samaan suuntaan. Nyt ajattelin Peikon ehkä ajaneen jonkun naapuruston kissoista puuhun, joten lähdin koiran perään.

Luonnollisesti tipahdin Peikon vauhdista ja yritin paikantaa koiraa äänen perusteella. Pienen kuulostelun jälkeen sainkin korviini metsän rytinää. Hetken helpotuksen jälkeen meinasin kuitenkin laskea alleni, kun edestäni juoksi valtavan kokoinen (varmaan ihan standardikokoinen kuitenkin) mami-hirvi perässään pikku-hirvi ... ja Peikko! Kaikki toisistaan puolen metrin etäisyydellä. Kiljuin kuin hinaaja, mutta tässä vaiheessa minun merkitys Peikon sielunmaailmassa oli lähestulkoon olematon. Jotenkin tuo mami-hirvikin olisi jo pelottanut tarpeeksi, mutta vauvansa kanssa hirvi-äiti kuulemma saattaa olla kovinkin kiukkunen.

Aikani kiljuttuani tajusin, ettei Peikko huutamalla tule. Sen sijaan huusin Jannelle, että Peikko lähi hirvi-perheen perään. Lähdimme molemmat etsimään kadonnutta hirvikoiraamme. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Peikko vihdoin jolkotteli "rättipoikkinaisena" luokseni. Tai niin minä luulin... todellisuudessa taisin seistä hirvien jäljen vieressä, sillä Peikko juoksi ohitseni väsyneenä mutta määrätietoisena. Muutaman kerran Peikkoa huhuilin ja karjaisinkin, ennen kuin herra heräsi hirviajon aiheuttamasta transsista.

Heräteltyäni Peikon päätin suunnata suoraan kotiin. Muutamaan otteeseen Peikko yritti matkalla vielä tempasta hirven jäljelle, mutta ilman hirven läsnäolon aiheuttamaa näköärsykettä sain pidettyä koiran "hallinnassa". Janne tuli kotiin toista reittiä ja kertoi hirvien loikkineen pellon yli "turvaan". Selkeästi Peikko on nyt löytänyt uuden harrastuksen. Hirvijahti peittoaa varmasti kissan jäljestyksen miten päin tahansa. Valitettavasti tuo mami-hirvi asuu meidän metsässä, sillä myös Armi on kertaalleen (varmaan vuosi sitten) pöläyttänyt hirven ylös makuupaikaltaan. Eli tähän aiheeseen palataan varmasti vielä...