Eilen Peikko sai luopua selässä nököttävästä patistaan. Antibioottikuuri ei ollut patin kokoa pienentänyt. Pikemminkin patti oli edelleen suurentunut, vaikka edellisestä eläinlääkärikäynnistä oli alle viikko.

Mielessäni olin kai verrannut patin poistoa johonkin luomen poistoon, joten hieman hämmennyin tajutessani, että kyseessä oli kunnon narkoosi ja "isohko" toimenpide. Lisäksi olin ajatellut, että jos karvat ajaa säästeliäästi, niin jakaukseen voisi jättää vähän karvaa. Näin leikkauksessa ajeltu alue peittyisi hieman. Tätä en kuitenkaan kehdannut edes ehdottaa. Päinvastoin lupasin, että jalastakin saisi ajaa karvat, jos tipanlaitto niin vaatisi. Ja näinhän se sitten tapahtuikin. Pääasia, että koira tulee hoidettua.

Iltapäivällä kävin hakemassa kotiin tokkuraisen Peikon. Selässä ammotti karvaton kohta (noin puoli selkää) ja aikalainen haavakin patin poistosta jäi. Patti jätti jälkeensä ison haavaontelon, joten haavaan piti jättää "penrose"dreeni (keltainen kumiliuska). Aiemmin olimme jo keskustelleet, että elimistö pyrkii täyttämään kaikki ontelot nesteellä, joten dreeni olisi enemmän kuin välttämätön haavaontelon sulkeutumiselle.

Ja sitten itse kysta; Stina (eläinlääkäri) avasi patin tultuani Peikkoa hakemaan. Pattihan itsessään oli itsenäisen oloinen kysta (irti ympäristöstään), mutta patin sisältö oli mitä erikoisin. Ikään kuin patin sisällä olisi ollut hiekkaa tai mutaa ja jotain kovempaakin. Lisäksi kysta oli monilokeroinen sisältäen useamman nesteonkalon. Stina kyseli vielä, ettei Peikko ole saanut mitään injektioita alueelle tai ettei sillä ole ollut haavoja noilla paikkeilla. Mitään ei ole ollut, ennen tätä pattia...

Epämääräisen sisällön vuoksi pyysin, että patti laitettaisiin patologille. Vaikkakin patti oli selkeästi irtonainen. Jos ei muuta, niin tuleepahan utelias mieli tyydytettyä.

Peikko pääsi siis patistaan ja koska dreeni eritti kiitettävästi verta ulos, päätin laittaa Pekun kodinhoitohuoneeseen nukkumaan nukutusaineitaan pois. Armeliaana koiranomistajan otin kaulurinkin pois. Arvelin Peikon olevan niin tokkurassa, ettei se ymmärtäisi alkaa tavoittelemaan hankalassa paikassa olevaa haavaa. Nenä kuivana Peku nukkuikin koko illan.

Yht'äkkiä kuitenkin havahduin kodinhoitohuoneesta tulevaan vinkunaan. Sieluni silmin näin Peikkoa vetämässä ompeleella kiinnitettyä dreeniä ulos haavasta. Onneksi Peikko ei ollut tätä tehnyt, vaan herännyt armottomaan pissahätään suonensisäisen nesteytyksen jäljiltä. Hädissään Peikko oli juossut ympäri KHH:ta, joten lattiat lainehtivat laimeaa pissiä. Ulos päästyään Peikko jatkoi pissimistä vielä varmaan muutaman litran edestä...

Illalla Peikko piristyi, ja selväksi tuli, ettei Peikko aikonut antaa haavan ja dreenin olla rauhassa. Ihmeellisiin akrobaatti-suorituksiin nuoriherra yltää, jos on tosi kyseessä. Toisaalta dreeni tulee ulos haavan alapuolelta, joten siihen Peikko yltää vallan mainiosti. Kauluri onkin Peikon vakivaatetus nyt jonkin aikaa. Tosin taas muistui elävästi mieleen miten reippaasti Peikko kaulurin kanssa elää. Kauluri ei ole Peikon mielestä este, vaan hidaste. Lisäksi illalla Peikko huomasi miten kivasti pallo putoaa kauluriin, eikä maahan kun se tippuu suusta. Armikin keksi mielestään kivan leikin; Peikko leikkii pallo suussa ja Armi osallistuu repimällä Peikkoa kaulurista. Ja molemmilla on "kivaa" :)

Nyt pidetään peukkuja, että haava paranee hyvin, ja että haavaontelo sulkeutuu ongelmitta. Sen verran olen töissä haavaongelmia nähnyt, etten todella niitä kotiin kaipaa. Karvojakin saadaan kasvatella varmaan ainakin vuosi :-/, mutta eipä tuo tässä turkin vaihtovaiheessa missään kehäkunnossa olisikaan ...