Peikon toipuminen pattioperaatiosta on sujunut paremmin kuin uskalsin toivoa. Torstaina poistin dreenin, ja hetken annoin Peikon "tuulettaa" korviaan ilman pönttöä päässään. Muutaman kerran kielsin nuolemasta haavaa, mutta seuraavalla vilkaisulla Peikko olikin jo lipaissut haavaa niin, että dreeninaukko jo punoitti. Se siitä tuuletuksesta.

Valitettavasti Peikko ei arastele kauluria lainkaan. Välillä tuntuu, että Peku ikäänkuin kostoksi törmäilisi kaulurin kanssa täysin surutta päin. Aamuisin Peikko hyppää sohvalle kiduttamaan heränneitä lapsia pienellä kauluri-samballa. Tänään nähtiin huipennus; Peikko oli saanut kaulurinsa HALKI ulkona. Ulkoa sisään tuli Peikko...kaulurin riekaleet kaulassa roikkuen. Pihamaalta saatiin kerätä kaulurin palasia. Onneksi autotallista löytyi Hippu-vainaan vanha kauluri, joka vaikutti heti kättelyssä hieman vankkatekoisemmalta. Kerrankin jollekkin ikuisuuksia säilytetylle tavaralle löytyy oikeasti käyttöä!

Peikon haava siis paranee ahkerasta kaulurin käytöstä johtuen todella mainiosti. Peikko on viikon aikana saanut lempinimen "Patapää", joka viittaa kaulassa roikkuvan pöntön lisäksi herran henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Nyt toivottelemme hyvää joulua kaikille. Joulupäivänä poistetaan tikit. Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että poistan ne itse, sillä haava on niin hyvin kuosissaan.